Muistoksi vilpittömältä ystävättäreltänne
Minna Brinkmannilta".
Hänen nimensä perään oli vaari omakätisesti piirtänyt ristin: k. Marraskuun 1 päivänä 1810.
Nähdessäni tuon lehden ensi kerran — kirjan omistajan vielä elossa ollessa — kysyin pelästyneenä:
— Vaari, onko se mahdollista? Kirjoittiko Minna Brinkmann nuo rivit niin vähää ennen kuolemaansa?
Vanhus nyökkäsi. — Hääpäivänsä ensi tunti oli hänen kuolinhetkensä.
— Sehän oli kauheaa!
— Oli se, myönsi vaari ja ystävällisiin kasvoihinsa tuli äkkiä vakainen ilme. — Ja täytyy uskoa hänen aavistaneen kohtalonsa, kun lukee nuo kirjoittamansa sanat.
—- Oi, kerroppas hänestä, vaari! pyysin. — Nuo rivit kuuluvat niin kummalliselta morsiamen kynästä — noissa sanoissa "vaan milloin" on niin sanomatonta kuoleman ikävöimistä. Ja sen hän kumminkin kirjoitti juuri ennen häitään! Eikö hän ollutkaan onnellinen?
— Hän elää vielä — Robert Osvald vanhus, vastasi vaari vältellen.