"Sekin on totta ja oikein; mutta Haik, usko minua, minä palvelen jokaista mielelläni, mutta en vaan näitä petollisia bytsantilaisia. Se on minun ajatukseni!" sanoi unkarilainen vakaasti.
"Vai niin, siis turkkilaisiakin?" kysyi Haik hymysuin ja tutkistellen.
"Miksikä en?" huudahti Orban. "He ovat rehellisempiä kuin kreikkalaiset, ja sulttaani pitää sanansa uskollisesti, siitä on hän tunnettu."
"Nyt pitää minun sinulta kysyä, puhutko sitä tosissasi", sanoi armenialainen viekkaasti hymyillen.
"Ihan tosissani", vakuutti Orban painaen oikean kätensä vakuudeksi rintaansa vasten.
"No niin on asiasi selvillä", vastasi Haik, "sinä olet tästä hetkestä lähtien suurherran Muhamed toisen palveluksessa! Kuinka paljon käsirahaa sinä vaadit, sano!"
"Haik, minä hämmästyn", sanoi Orban ihmeissään tarkastellen terävin silmin armenialaista. "Onko sinulla valtakirjaa, Haik, älä petkuta minua!"
"Puhuisinko minä sillä tavalla, ellei minulla sitä olisi?" kysyi armenialainen. "Paljonko käsirahaa sinä tahdot?"
"Eikö sinusta kaksikymmentä tsekiiniä ole liikaa?" kysyi Orban.
"Ei", vastasi Haik hyvillään siitä, ettei hän häneltä enempää vaatinut, ja painoi pyydetyn summan hänen kouraansa.