Halil pasha kumarsi maahan asti ja sanoi: "Allah on suuri ja Muhamed hänen profeettansa! Antakoon hän siunauksensa täyttääksesi elämäsi tehtävän!" —
Hän lähti pois lujasti vakuuttaen tekevänsä kaikki, mitä hänen voimissansa seisoi, täyttääkseen herransa vaatimuksia; mutta sulttaanin rautainen tahto ei väistynyt eikä horjunut, ja ellei hän olisi tuntenut Halil pashan intoa ja alttiutta, niin olisi hänen vihansa purkautunut hänen päänsä päälle.
Anatoolialaiset joukot pitivät hallussaan Konstantinopelin ympäristöjä ja heidän telttarivejään ulottui silmänkantamattomiin, vaikka tämä oli ennemmin Halil pashan sotajuoni, kuin että teltat todella olisivat sisältäneet niin suuren määrän sotilaita. Mutta se riitti pelottamaan kreikkalaisia ja estämään heitä tekemästä partioretkiä, jotka turkkilaisille olisivat helposti voineet tulla turmiollisiksi.
Sellaista partioretkeä genualainen Giustiniani yhä uudelleen kehoitti tekemään, ja ainoastaan keisarin huolestunut päättämättömyys sai estetyksi toimenpiteen, josta kaikissa tapauksissa olisi täytynyt koitua hyötyä kreikkalaisille.
Mielellään olisi Haik ilmoittanut sulttaanille tästä uhkaavasta vaarasta; mutta portit olivat ankarasti suljetut, ja olisi ollut suuressa vaarassa joutua pahojen epäluulojen alaiseksi, jos vaan olisi lausunut edes toivovansakaan päästä ulos kaupungista.
Haikissa näyttäytyi muutoin pahan omantunnon voima, joka kuten pyhä raamattu sanoo, kaikkialla varoo pahinta. Siitä lähtien kun hän oli liitossa Isidorin, palatsinpalvelijan kanssa, hän näki kaikkialla juoniensa paljastumisen vaaran ja vapisi aarteidensa puolesta, joita tosiaankin oli jo melkoinen joukko. Hän kaivoi kirkkaina kuutamoöinä majansa lattiaan kuopan ja hautasi häpeällisesti ansaitsemansa kullan niin syvään kuin mahdollista maan sisään, ja torjuakseen kaikki epäluulot hän ilmoittautui vapaaehtoisesti kaupungin puolustukseen ja liittyi muurien puolustajiin, vaikka hän jo oli ne kavaltanut. Tuo viekas vakooja sai sitä paitsi siten tilaisuuden oppia tuntemaan vielä tarkemmin kuin ennen vallien ja muurien heikoimmat kohdat; sillä nyt hän sai arastelematta ja häiritsemättä kuljeksia ympäri tutkimassa laajalle ulottuvia muureja.
Eräällä sellaisella retkellä hän keksi paikan, jossa muuri oli niin matala ja vallihauta sen edessä niin kuivunut, että siitä saattoi olematta edes rohkea hypätä vallihaudan reunalle ja vaivatta ja aivan vaaratta kahlata sen poikki. Tällä paikalla oli vielä se suuri etu, että siellä oli harvassa asuntoja ja muurin matalalle kohdalle asti ulottui puutarhoja, joissa oli runsaasti piilopaikkoja, mihin kätkeytyä. Hän oli siitä hyvin hyvillään, koska hän siitä kautta voi tarpeen tullen päästä sulttaanin leiriin, mutta myös valloituksen aikana päästä pakoon verilöylystä, joka oli odotettavissa.
Tämä paikka ei ollut kaukana Hebdomonin palatsista ja Haik tutustui siihen usein siellä käymällä niin tarkoin, että hän hätätilassa olisi osannut pelastautua sitä tietä vaikka pilkkosen pimeällä yöllä.
Pääsiäisaattona, 31 päivänä maaliskuuta nähtiin turkkilaisten lähestyvän, kuin heinäsirkkaparvien. Spahit ajaa karauttivat vilkkailla arapialaisilla hevosillaan aina lähelle muureja, ja kun pari laukausta suunnattiin heitä kohden, pölähtivät he eri suuntiin ja karttoivat siten vaaran.
Kultaisen sarven satama suljettiin raskaalla suojaketjulla ja kaikki pantiin kuntoon puolustusta varten. Kesti kuitenkin aina huhtikuun alkupäiviin saakka, ennenkuin koko joukon toista sataa tuhatta miestä käsittävä Turkin armeija oli asettunut leiripaikoilleen Konstantinopelin edustalle ja pystyttänyt telttansa, joiden edessä heidän patterinsa sijaitsivat.