Ei edes aasinajajakaan tiennyt, että hän oli vuokrannut elukkansa nuorelle miehelle; hänkin, samoin kuin jokainen muukin, joka hänet näki, piti häntä vanhuksena, jolle niin pitkä matka olisi liian väsyttävä.
Tommaso osasi mestarillisesti tekeytyä minkä näköiseksi tahansa ja osasi täydellisesti hallita itsensä, joten kukaan ei epäillyt, ettei hän muka ollut se, jonka kasvon ilmeitä, puhetta ja tapoja hän matki. Mutta tätä taitoaan hän käytti vaan saavuttaakseen niitä molempia hävyttömiä tarkoituksiaan, joiden ympäri hänen ajatuksensa ja toimintansa pyöri niinkuin saranain ympäri, nimittäin kostoa hänen vihollisilleen ja voittoa hänelle itselleen mistä hinnasta ja millä tavalla hyvänsä. Siveellisyyden mittapuuta hänellä ei ollut, oikeudesta hän ei ollut tietääkseenkään. Hän oli valmis mihin konnantyöhön tahansa, jos se edisti hänen tarkoituksiaan, ja hänestä oli pikku asia pistää tikarillaan kuoliaaksi se, joka tuli hänen tielleen.
Sellaista roistoa tarvitsi Muhamed II saavuttaakseen hänkin tarkoituksensa. Ja vaikka hän häntä inhosi sydämensä pohjasta, koska hän aikoja sitten oli nähnyt perin pohjin hänen siveellisen turmeluksensa, niin hän kumminkin oli hänen palveluksessaan, ja sai siitä syystä mennä mukiin.
Haik oli viime kerralla tavatessaan tarkalleen määrännyt tulonsa ajan ja hetken. Sentähden sulttaani hiljaisessa kioskissaan, jossa ei kukaan tiennyt hänen olevan, paitsi visiiri Halil pasha, odotti kärsimättömästi viekkaan vakoojansa tuloa, jolle hän maksoi runsaasti, mutta joka myös taas maksoi apulaisensa ja otti näiden menojensa korvaukseksi enimmäkseen kahta vertaa suuremmat summat sulttaanilta.
Tänään ei uskovaisten hallitsijan tarvinnut kauvan odottaa. Määrähetki oli tuskin mennyt ohi, kun armenialainen vaiteliaan neekerin saattamana astui Maritsan rannalla olevaan kioskiin.
Tuntikausia kului neuvottelussa, johon Halil pashakin kutsuttiin. Sulttaani ei ollut koskaan ollut hilpeämpi ja iloisempi, sillä tänään oli unkarilainen Orban asettanut hänen nähtäväkseen tavattoman suuren, oivallisesti onnistuneen kanuunan ja tänään toi hänelle usein mainittu Haik sanoman kreikkalaisten tuskin uskottavasta heikkoudesta Konstanttinopelissa.
Aasiasta yhä tulvehti uusia saaliin- ja taistelunhimoisia laumoja hänen sotajoukkoonsa, mutta Konstanttinopeliin ei sotijoita lisääntynyt ja ne, joita todella sinne tuli lisäksi, olivat niin köyhiä ja vähäväkisiä, että he tuskin ansaitsivat mainitsemista. Mitenkäpä nämä harvat pystyivät puolustamaan kaupungin pitkiä muurilinjoja? Kun heitä vaan harvasteensa riitti muureille, niin mitenkä oli ajateltavissa, että kun Muhamed II yhä voi tuoda uusia levänneitä joukkoja taisteluun, he jaksaisivat kestää sellaisen taistelun vaivoja ilman vaihtoa, ilman lepoa? Siitä keskusteltiin kaikinpuolin ja Haik lähti pois saatuaan runsaan palkan.
Muhamed ja Halil pasha neuvottelivat vielä kauvan tasotellakseen niitä teitä, joita vihdoin oli lähdettävä käymään, jos mieli välttää, että sulttaani kärsimättömyydessään ei laiminlöisi tyyntä punnitsemista. Halil pasha ei luottanut Haikiin.
"Jos hän sinua palvelee, uskovaisten hallitsija", sanoi hän, "niin hänessä on miestä samanlaisesta petoksen palkasta palvelemaan myös kreikkalaista. Mitä takeita on hänestä? — Minusta, profeetan parran kautta, ei kaupungissa olevain sotilasten vähäinen lukumäärä tahdo oikein sopia yhteen keisarin ylimielisen puhetavan kanssa."
"Etkö tiedä, visiiri, että ainoastaan heikko pelkuri uhkailee?" kysyi sulttaani. "Haik ei ole minua pettänyt; mitäpä syytä hänellä siihen olisikaan nyt, kun hänen kostonsa täyttäminen on niin lähellä? Mutta olkoon sen asian laita miten tahansa, niin on parasta toimia nopeasti, ennenkun bytsantilainen ennättää koota enemmän apujoukkoja. Pidä sentähden innokkaasti huolta siitä, että edistät taistelua ja tuot lähemmäksi sitä päämäärää, jota minun sieluni himoitsee. Eikö ole häpeällistä jättää tätä Bosporon helmeä noitten arkojen, voimattomien kreikkalaisten käsiin ja nähdä ristin loistavan auringon valossa koristamassa Sofian kirkon korkeata kupoolia? Vasta kun profeetan puolikuu siellä loistaa ja muezzinit kokoovat uskovaisia rukoukseen sen ihanoiden holvikaarten alle, vasta silloin pidän minä työtäni täytettynä!" —