"Siksi että koko osakeyhtiö on mennyt suohon", sanoi kokki. "Osakeyhtiö oli osakeyhtiö vaan niinkauan, kuin molemmat yhdessä etsimme. Jos osakeyhtiö…"
"Tarpeeksi", sanoi Dick kärsimättömänä. "Anna miehelle hänen rahansa. Kaikkihan tiedämme teillä olleen aikomuksen ne tasata. Häpeän todellakin puolestasi, kokki; en tuollaista olisi koskaan voinut uskoa sinusta."
Asia päättyi jakoon; Dick sai sen, mikä oli yli Samin kahden punnan, ja viittaili selvästi olevansa valmis tekemään saman palveluksen kokillekin. Mutta tämä tekeytyi kuuroksi hänen puheilleen; pisteliäillä sanoilla hän kieltäytyi illalla seuraamasta toisia maalle ja meni harmistuneena kojuunsa.
Viiden aikaan oli lasti sisässä ja luukut paikoillaan. Molemmat kapteenit istuivat perämiehen seurassa kajuutassa ja hörppivät puheen ohella teetään.
"Purjehdimme kai kolmen aikaan?" kysyi perämies.
Laivuri nyökkäsi.
"Niin, purjehdimme kolmen seuduissa", sanoi hän, "ja sitten Northfleetiin. Koko miehistön kutsun häihini ja teistä tehdään juhlain pääohjaaja, Jack."
"Ja Henrystä morsiuspoika. Valkoisissa silkkihousuissa kantaa hän morsiamen laahustinta", sanoi perämies ja nauroi omalle sukkeluudelleen.
Kaikki nauroivat, paitsi Henry, joka oli tuonut kuumaa vettä keittiöstä ja katseli nyt juhlivia huonosti salatulla ivalla.
Puoli tuntia senjälkeen läksi laivuri perämiehen keralla maalle, ja vanha mies jäi yksin polttelemaan piippuaan kajuuttaan. Kokkikin, joka jo oli unohtanut vanhat riidat, läksi Samin ja Dickin seurassa kapakkaan. Henry jäi yksinään kannelle.