"Pysy sinä laivassa, poika", huusi laivuri laiturilta.
"Kyllä", vastasi Henry vihaisesti. Molemmat miehet astelivat laituria aina Isollekadulle saakka. Laivuri hymähti hyväntahtoisesti, huomatessaan eräästä raolleen jääneestä ovesta miestensä olevan täydessä "työssä." Se oli esimerkki, mikä nykyisissä olosuhteissa vaati seuraamaan itseään; seuraavassa kahvilassa joikin perämies uhraantuvana portviiniä tavallisen lempijuomansa whiskyn sijasta. Samaten pisti hän piippu-nysänsä taskuunsa ja sytytti sikaarin, jonka laivuri oli poislähtiessään ostanut.
"Missä on hyvä räätäli?" kysyi laivuri kadulle päästyään ja katseli ympärilleen.
"Miksi niin?" sanoi perämies.
"Pitäisi hankkia vähän vaatetta kapteeni Gethingille. Hän ei mitenkään voi näyttäytyä perheelleen sellaisessa kunnossa kuin hän nyt on."
"Hänenhän olisi tarvinnut itse olla mukana", sanoi perämies. "Emmehän muuten voi saada sopivia."
"Hän ei tahtonut kuulla puhuttavankaan koko asiasta", sanoi laivuri ja pysähtyi erään räätälin akkunan ääreen katselemaan kolmea vaatetettua vahapoikaa. "Ukko on kovin itsepäinen. Mutta jos minä ostan vaatteet valmiina hänelle ja vien ne laivaan, niin tuskinpa hän voi kieltäytyä pukeutumasta niihin."
Laivuri astui puotiin ja pyysi nähdä miesten valmiita vaatteita. Perämiehen kehotuksesta katseli hän useampia lajeja ja tiedusteli oliko siinä jo koko varasto, sekä saatuaan sen kuulla rupesi tekemään lopullista valintaa. On aina kovin vaikeaa saada sopivia vaatteita poissaolevalle, mutta laivuri ja perämies koettelivat koettelemistaan löytääkseen kultaisen keskitien. Yht'äkkiä putosi perämiehen palava sikaarin pätkä erään takin hihaan, ja kun ei hän löytänyt sitä niin kiireesti kuin räätäli olisi toivonut, kadotti tämä kärsivällisyytensä ja neuvoi parhaaksi ostaa juuri ne vaatekappaleet.
"No, ei siinä mitään vahinkoa tullut", sanoi perämies, kun oli päästy kadulle ja paketit olivat kainalossa. "Minä muuten pidin siitä puvusta jo heti sen nähtyäni."
"Miksette sitä sitten sanonut", sanoi laivuri.