"Saadaksemme sen halvemmalla", sanoi perämies. "Lyönpä vetoa, että jos kohta olisimme tyytyneet siihen, olisimme varmasti saaneet maksaa kymmenen shillingiä enemmän."
Nyt oli jo aivan pimeä. Kun vielä oli ostettu lakki sekä pari kolme muuta pienempää tarvekappaletta, poikkesivat miehet ravintolaan ottamaan lasin mieheen.
"Eihän meillä mitään hengen hätää ole", sanoi perämies ja laski pakettinsa pöydälle nähtävällä helpotuksella. "Mitä lajia myrkkyä haluatte tällä kertaa, kapteeni?"
XII LUKU.
Vanhoina hyvinä aikoina, jolloin telegrafi ja muut tieteelliset komeudet vielä olivat piilossaan, olisi kapteeni Gething rauhassa pysynyt "Merilokissa" ja päässyt perheensä luokse suuremmitta selkkauksitta. Toisin nyt. Wilsonin sähkösanoma saapui rouva Gethingille juuri kun herra Glover, joka koko iltapäivän oli istunut hänen luonaan ja koettanut ylläpitää ikävää keskustelua, oli aikeissa lähteä. Häneen teki se melkein suuremman vaikutuksen kuin itse emäntään, ja rautatieasemalle saapui hän mielentilassa, missä mustasukkaisuus ja raivo taistelivat keskenään ylivallasta. Koko matkan Lontooseen ajatteli hän vaan miten parhaiten voisi ryöstää kilpakosijansa saavuttaman saaliin ja junan saapuessa Fenchurch Streetille oli hänellä valmiina hienoin soppa, minkä konsanaan mies, jonka koko elämänikä oli viattomasti kulunut naissukkain seurassa, oli keittänyt. Puoli tuntia myöhemmin istui hän erään hyvän ystävänsä hienosti kalustetussa vastaanottohuoneessa Welworth tien varrella.
"Pyydän palvelusta sinulta Tillotson", sanoi hän tervehdittyään.
"Vai niin. Annappas kuulua sitten" virkahti herra Tillotson, työnsi kädet housuntaskuihin ja lämmitteli pesän edessä. "Autan kyllä, jos vaan jotenkin taidan."
"Se on suuri palvelus, jota sinulta nyt pyydän", sanoi Glover.
Herra Tillotson näytti tulevan alakuloiseksi, mutta sanoi tietysti huvinkin olevan sitä suuremman.
"Keltään muulta en sitä pyytäisi", sanoi Glover. "Ja jos se onnistuu, hankin sinulle sen paikan Leatham & Robertsilla, jota niin olet halunnut."