"Sitten kyllä onnistuu", sanoi herra Tillotson ja hänen katseena kirkastui. "Odotappas hetkinen… Jos palvelustyttö on kotona lähetän hänet hakemaan vähän suuhunpantavaakin."
"On parasta, että alan aivan alusta", sanoi herra Glover ja kaatoi pienestä pullosta whiskyä lasiinsa Silläaikaa kuin kaikki "jos" oli saatu selväksi. "Ei se kauan kestä."
Hän sytytti piippunsa ja lopetti historiansa kertaakaan pysähtymättä.
"Olet sukkela mies, Glover", sanoi ystävä ihmetellen jutun loputtua. "Tuo 'pikipöksy' siis nappasi kiinni ukon. Todellakaan, minä en ymmärrä mitä olisi tehtävä."
"On saatava ukko pois", sanoi toinen. "Ellen minä häntä löydä, ei kukaan muukaan ole sitä tekevä. Ja — sinä autat minua."
"Ehkä matkustan Stourwichiin, pistän ukon pussiin ja upotan meren syvyyteen", sanoi Tillotson, koettaen ylläpitää mainetta, minkä oli saavuttanut ilkkuvilla pilapuheillaan.
"Voitko matkustaa huomenna?" kysyi Glover kärsimättömästi.
"Minä olen vapaa, kuin taivaan lintu", sanoi Tillotson synkkänä, "sillä ainoalla eroituksella vaan, ettei kukaan sirottele leivänmuruja eteeni."
"Saan siis luottaa sinuun", sanoi Glover. "Niin toivoinkin. Olemme olleet kauan tuttavia Tillotson ja minun täytyy todellakin myöntää, että sinä olet ystävä hädässäkin."
Herra Tillotson nyökkäsi kainosti.