"Kas niin! — kas niin, lapseni", sanoi lopulta kapteeni Gething.
"Oli kerrassaan ihme, että onnistuimme pysäyttää teidät", sanoi Annis innoissaan. "'Merilokki' on aivan vieressä, enkä minä ymmärrä miksi sinä uudestaan aiot mennä matkaasi."
"Sitä en itsekään ymmärrä", sanoi Gething väsyneesti.
"Voit toki käsittää, etten minä johda sinua mihinkään vaaraan. Ota takki päällesi ja tule mukaan."
Sanomatta sanaakaan teki kapteeni Gething mitä käskettiin ja seurasi tytärtään kannelle.
"En tulekaan mukaan, kapteeni", sanoi hän, tavatessaan "Feben" laivurin nostamassa sillitynnöreitä.
"Vai niin", vastasi tämä lyhyesti, "mutta rahoja ette enää saa takaisin."
Häpeissään ja pitäen tyttärensä käsivarresta, astui kapteeni Gething "Merilokkiin" ja pudisti Wilsonin kättä. Saavuttuaan kertomuksensa ja selvityksensä puoliväliin sai laivuri ihmeellisen halun kohdata Tillotsonia, mutta Annis sai hänet sentään estettyä, ja kun "Febe" oli saanut lastattua sillinsä, liukui se hiljalleen, toivotettuaan ystävällisesti hyvää yötä, jokea ulos ulapalle. "Merilokin" miehistö pääsi jatkamaan häirittyä untansa.
"Oletteko tyytyväinen nyt?" kysyi laivuri Annikselta, kun kapteeni
Gething väsyneenä oli mennyt kajuuttaan.
"Täydellisesti", vastasi Annis.