"Kaunis laiva", sanoi Annis. "Saanko tulla katsomaan sinne?"
"Kernaasti, ellette vaan tule tielle", kuului vastaus.
Käyttäen hyväkseen tätä ehdollista lupausta, astui Annis "Febeen" ja kuljeskeli ympäri sen kantta. Saavuttuaan kajuutan rappusille, hän pysähtyi ja katseli ympärilleen. Kaikki olivat toimissaan, eikä kukaan näyttänyt enempää kiinnittäneen huomiotansa häneen. Tyttö epäili silmänräpäyksen ja astui sitten pimeään kajuuttaan.
"Oletteko se te, kapteeni?" kuului ääni. "Minkätähden pysähdyimme?"
Annis ei vastannut.
"Kuka se on?" kuului ääni uudestaan, tällä kertaa jyrkemmin.
"Hiljaa", sanoi Annis.
"Mikä hätänä?" kysyi herra Tillotson.
Annis säpsähti ja koetti kuunnella toista ääntä. Mutta ainoastaan heikko hengitys oli kaikki mitä hän saattoi eroittaa.
"Isä!" huudahti hän yht'äkkiä. "Se olen minä, — Annis! Missä sinä olet?"
Kuului huudahdus toiselta puolen kajuuttaa ja Annis näki jonkun hypähtävän pystyyn ja lähestyvän häntä. Se tarttui hänen vyötäisiinsä ja partaset kasvot koskettivat hänen hienoa hipiäänsä. Vuoroin nauraen, vuoroin itkien, kiersi Annis käsivartensa isänsä kaulaan ja puristi häntä suonenvedontapaisesti.