"Olisimme hyvin kiitollisia", sanoi hän, "jos Gravesendissä käydessänne kävisitte kertomassa, miten pitkälle etsinnässä olette joutuneet."
Laivuri lupasi, kiiruhti vikkelästi alas rappusia, vilkasi taaksensa ylös ikkunaan, mutta huomatessaan tytön vaipuneen työhönsä, asteli hän hiljaa kohti laivaansa.
* * * * *
Laivuri istui jo myöhäisen päivällisensä ääressä, kun hän vasta muisti neiti Gethingin kihlauksen. Yht'äkkiä lensi tämä ajatus hänen aivoihinsa, veitsi putosi lautaselle, ja pää vaipui käsien varaan synkkiin ajatuksiin. Hetken kuluttua otti hän kuvan taskustaan ja tarkasti sitä huolellisesti.
"Mitäs tästä sanotte?" kysyi hän vihdoin ojentaen kuvan uteliaana vieressä katselevalle perämiehelle.
"Joku ystävänne?" kysyi perämies varovasti.
"Ei!"
"Hm! — — Niin! — — Mitäs sanomista minulla hänestä olisi", tuumi perämies. "Mistä olette saaneet sen?"
"Joku antoi sen minulle", sanoi laivuri salaperäisesti. "Mies on kadoksissa ja minun pitäisi ottaa selvää hänestä. Hyvä jos tekin pidätte silmänne auki."
"Mistä häntä sitten etsitään?" kysyi perämies.