Auttava palvelushenki, itse ijässä, jolloin ei vielä suuriakaan välitetä omasta puhtaudesta, muutti vettä kolme kertaa ennenkun perämies oli tyytyväinen. Vihdoin kumminkin "työ" oli tehty. Kasvot ja kaula hankauksesta kiiltävänä ja punottavana vetäytyi peränpitäjä kajuuttaan vaatteita vaihtamaan.
Kun oli päästy päivälliseltä, minkä perämies tällä kertaa nautti yksinään, ilmestyi hän uudestaan kannelle. Miehistö, joka samoin jo oli nauttinut ruoka-annoksensa, istuskeli keulassa ja poltteli. Perämies sytytti piippuunsa, istuutui kajuutan katolle ja jäi miettimään.
"Säilytän kapteenin päivällisen pienessä kattilassa lämpimänä", sanoi kokki ja pisti nokisen päänsä keittiön ovesta.
"Hyvä on", sanoi perämies.
"Kummallista missä se laivuri oikein oleskelee tällaiseen aikaan päivästä", sanoi kokki erityisesti kääntymättä kehenkään, mutta vilkaisten kuitenkin perämieheen.
"Hyvinkin kummallista", sanoi perämies, ollen erinomaisen puheliaalla päällä.
Kokki astui ulos keittiöstä, pyyhki märkiä käsiään likaisiin palttinahousuihinsa ja katseli kaihoten maalle.
"Parhain kapteeni, minkä kanssa koskaan olen purjehtinut", sanoi hän pitkäveteisesti. "Oletteko panneet merkille, miten hajamielinen hän viime aikoina on ollut? Sanoin nytkin, kun hän meni maalle, että saamme lihapasteijia päivälliseksi. 'Hyvä on Joe', sanoi hän, ikäänkuin puhe olisi ollut piparuutilihasta ja perunoista, kauniista ilmasta tai jostakin muusta vähäpätöisestä asiasta."
Perämies pudisti päätään, puhalsi pöllyävän savupilven piipustaan ja katseli sen haihtumista ilmaan.
"Hän varmaankin etsii lastia tai mitä hommanneekaan", yhtyi vahvarakenteinen vanhempi merimies puheeseen. "Huomatkaa vaan miten hän pukeutuu tähän aikaan. Höyrylaivan kapteeni ei voisi olla hienompi."