"Ota se mukaasi keulaan", sanoi laivuri, "ja sano: kuka ensiksi tapaa tämän miehen, saa kaksi puntaa."
Päästyään kannelle tarkasti poika kuvaa mahdollisesti ensimäiseksi päästäkseen rikkauden omistajaksi ja vei sen vihdoin keulaan. Paksu Sam sanoi heti nähneensä saman miehen muutama päivä sitten Poplarissa; kokki tunsi naaman yhtähyvin kuin äitinsä, ja Dick oli useita vuosia jo tuntenut hänet erääksi Plymouthin arvokkaimmaksi asujameksi. Henry vei kuvan takaisin laivurille ja kerrottuaan kuulemansa, esitti hän alamaisesti etsimisen alotettavaksi jo Gravesendissä.
Oli keskiyö, kun ankkuri vedettiin ylös. Gravesendissä oli kaikki hiljaista; ainoastaan joku kaasulyhty välähteli silloin tällöin rakennusten takaa "Merilokin" liukuessa jokea merelle.
III LUKU.
Neljässä päivässä saavuttiin Brittleseaan. Koko tämän ajan vietti laivuri suurimmaksi osaksi hiljaisessa mietiskelyssä ja synkkämielisyydessä, jättäen työt kokonaan perämiehen huostaan.
Päivä alkoi hämärtää, kun laiva oli kiinnitetty rantaan. Ainoastaan pari kalastajaa istuskeli vielä laiturilla piippu hampaissaan. Avonaisesta kapakan ovesta vastapäätä kuului iloisia ääniä ja lasien kilinää, muistuttaen salaperäisesti miehistölle kapteeni Gething'iä.
Kylmäverisemmät miehistöstä epäilivät kapteenin löytyvän noin vaan ensi tilassa, mutta kokki päätti että "kuta pikemmin alottaa, sitä pikemmin löytää." Voihan hän yhtähyvin nyt juuri tuossa ravintolassa odotella löytymistään.
Illalla lähdettiin miehissä maalle ja tarkastettiin ensimäinen ravintola, kuitenkin tuloksetta. Ainoa, mikä hiukankin muistutti etsittävää, oli eräs vanha, hyvin kuumaverinen mies, joka kiukustui huomatessaan kokin vaanivat katseet ja kysyi oliko kokki kadottanut jotakin. Kokki pyysi kohteliaasti anteeksi, ja miehet siirtyivät toiseen ravintolaan. Mutta täälläkään ei onni hymyillyt lempeämmin. Dick selitti oluen olevan huonompaa kuin edellisessä eikä kenenkään haluavan täällä rahojaan kuluttaa. Matkaa siis jatkettiin edelleen ja ennenkuin puolissakaan niistä oli ehditty käydä oli jo ravintolain sulkemisaika käsissä.
"Tämähän on koko romaani", sanoi Sam, ääni sopertaen, kun hänet viimeisestä oluttuvasta vähemmän lempeäkouraisesti syöstiin kadulle. "Minne nyt mennään?"
"Laivaan", sanoi Dick. "Tule nyt!"