"Vasta sitten kun olen löytänyt hänet", sanoi Sam arvokkaasti ja työnsi apuaan tarjoavan Dickin syrjään.
"Et sinä häntä yöllä löydä, Sam", sanoi kokki.
"Miksikä en?" kysyi Sam ja tirkisti miehiä lasimaisine silmineen.
"Sitävartenhan juuri uloskin lähdimme."
"Nythän on pimeä", sanoi kokki.
Sam nauroi halveksivasti.
"Tule mukaan nyt", sanoi Dick ja tarttui hänen käsivarteensa.
"Läksin ulos saadakseni selvän kapteeni… kapteeni… saadakseni selvän hänestä", sanoi Sam. "Minä en tule laivaan ilman häntä."
Hoiperrellen läksi hän alas katua, ja molemmat merimiehet, joiden yksinkertaiset elämäntavat kielsivät jättämästä kumppania tällaisessa tilassa, seurasivat muristen perässä.
Puolituntinen asteltiin katuja. Dickin kärsivällisyys oli suuressa koetuksessa nähdessään Samin tuontuostakin, milloin toisella, milloin toisella puolen katua, kauppapuodin rappusten tai muiden senlaisten esteiden sattuessa, nenä maassa etsivän kadonnutta kapteenia. Lopulta pysähtyi Sam erään talon eteen, otti muutamia askeleita eteenpäin — takaisin ja ryntäsi vasten porttia.
"Tartu kiinni kokki!" huusi Dick ja kiersi käsivartensa Samin vyötäisille.