"Haluaisin tavata herra Dunn'ia", vastasi kokki levottomana.
"Se olen minä?"
Kokin kaikki toiveet sammuivat, sillä partaa lukuunottamatta ei mies muistuttanut valokuvaa enempää kuin hän itsekään.
"Se olen minä", toisti ukko vahingoniloisena, rypistäen tuuheita kulmakarvojaan.
Kokki hymyili hieman, koettaen koota ajatuksiaan.
"Vai niin! Vai te se olette", sanoi hän lopulta.
"Kuulin teidän etsivän minua", sanoi vanha mies. (Ääni kohosi vähitellen karjunnaksi). "Sen tietää koko kylä. Mitä pirua nyt haluatte minusta?"
"Minä, — minä luulen — — tämä on erehdys", änkytti pelästynyt kokki.
"Vai niin! — Todellakin!" sanoi ukko pilkallisesti. "Kyllä tekin olette kaunis salapoliisi — te! Haastatan oikeuteen teidät, annan vangita teidät ja poliisikonstaapelimme kyllä huolehtii rangaistuksestanne."
"Tämä on erehdystä kaikki", sanoi kokki vavisten. "En minä mikään salapoliisi ole."