"Ei, ei!" huudahti toinen rohkaisevasti, "elkää antako perään.
Seitsemän penikulmaa on enää jälellä!"
"Minun täytyy", sanoi kokki surullisesti hymyillen.
"Ei teidän täydy", sanoi mies innokkaasti. "Pitäkää päälle vaan, niin tulettepa pian iloiseksi kuin 'pelimanni', ajatellessanne miten vähällä olitte hävitä."
"Katkaiskaa vaan nuorat", sanoi kokki, väristen malttamattomuudesta. "Olen voittanut neljäkymmentä puntaa päästyäni näin pitkälle. Jos katkaisette, lähetän teille kymmenen niistä."
Mies epäili; synnynnäinen urheiluharrastus taisteli ahneutta vastaan.
"Minulla on vaimo ja lapset", sanoi hän lopuksi ikäänkuin lieventäviksi asianhaaroiksi, ja otettuaan kynäveitsen taskustaan olivat nuorat pian poikki.
"Jumala teitä siunatkoon", sanoi kokki ojennellen köyryyn käynyttä selkäänsä tuolin pudottua maahan.
"Nimeni on Jack Thompson", sanoi hyväntekijä. "Jack Thompson,
Winchgate, sillä osotteella tulee kirje perille."
"Nostan summan 12 puntaan", sanoi kokki, "ja tuolin saatte päällekaupan."
Lyötiin kättä vahvikkeeksi, ja kokki jatkoi iloisena vapaata matkaansa, viattoman rikostoverinsa kääntyessä ympäri tuoli selässä — kuullakseen sen oikealta omistajalta kiukkuisia totuuksia yksinkertaisista luonnonlahjoistaan.