"Toivon niin", vastasi tämä. "Ompa ikävää, ettei äitinne sattunut kotona olemaan", sanoi laivuri pitkän vaitiolon jälkeen.
"Niin. Ehkä teillä on ollut ikävä täällä?" sanoi tyttö.
Laivuri huokasi raskaasti ja ihmetteli itsekseen, oliko herra Glover sellainen mestari tekemään tyhmiä huomautuksiaan miltä hän näytti.
"Onko hänellä pitkäkin matka edessään", sanoi hän lopulta, tarkoittaen herra Gloveria. "Lontoo", vastasi Annis lyhyesti. "Minun on sentään lähdettävä", sanoi laivuri, huomaten mahdottomaksi viipyä pitemmälle.
Annis vetäytyi syrjään laivurin noustessa ja seurasi tätä hitaasti eteiseen.
"Jospa voisin antaa teille edes sateenvarjon", sanoi hän ja katseli ympärilleen.
"Oo! Kyllä se näinkin menee", sanoi laivuri. "Minähän olen jo melkein kuiva."
"Kuiva?" sanoi Annis, laskien pienen kätensä laivurin hihalle.
"Tehän olette läpimärkä", sanoi hän vastenmielisesti. "Että saatoinkin antaa teidän istua sellaisessa tilassa."
"Hiha onkin märjin", sanoi laivuri, jonka olosuhteet olivat opettaneet viekkaaksi. "Täältä on aivan kuiva."