"Ohoo!" sanoi Henry. "Älkää luulko minun suostuvan."
"No niin", sanoi Sam. "Os… Osak… Miksi sitä taas kutsuitkaan, Dick?"
"Osakeyhtiö."
"Osakeyhtiö on siis minä ja kokki", sanoi Sam. "Lyö tuohon kourasi."
Näin yksinkertaisesti perustettiin "Osakeyhtiö kapteeni Gethingin etsimistä varten", ja osakkaat, luullen mainion keksinnön tehneensä alkoivat karttaa tovereitaan ja pitää salaperäisiä neuvotteluja missä kulloinkin. Uhrattiin shillinki salapoliisikertomukseen "Jälillä", ja miesten elämä oli saanut uuden, seikkailuhaluisen suunnan, joka piti heitä polttavassa jännityksessä.
Seuraavana päivänä työskenteli laivuri uutterasti, mutta iltapäivällä muisti hän kilpakosijansa juuri samalla hetkellä istuvan kahden kesken Anniksen kanssa. Teen jälkeen seurasi purkaus ja kiitokseksi osanotostaan, jonka perämies osasi sovittaa oikeaan kohtaan, sai hän tietää kaikki. Sama onni tuli Henrynkin osaksi, jonka ei tarvinnut muuta kun vaijeten kuunnella.
"Onni että laiva on omanne", sanoi perämies, "nyt voitte mennä mihin haluatte. Jos te isän löydätte, ei ole mikään mahdottomuus, että tyttö antaa matkapassin toiselle."
"En juuri sitä tarkoittanut" sanoi laivuri. "Etsin isää ainoastaan tuottaakseni tytölle iloa."
Kadehtien katseli yhtä ja toista Henryltä kuullut miehistö laivurin maallemenoa iltapäivällä. Tämä poikkesi ensin parturiin ja lähti sitten parta ja tukka siistittynä astelemaan rouva Gethingin asunnolle. Rouva oli kotona ja ihastui äärettömästi kuultuaan miehistönkin ottavan osaa etsimiseen, antoipa vielä toisen valokuvankin laivurille.
"Miss Gething jaksaa luultavasti hyvin", sanoi laivuri, huomatessaan rouvan asettavan vain kahdet teekupit pöydälle.