"Kyllä. Hän matkusti Lontooseen", sanoi rouva Gething. "Tiedättehän hänellä olevan tuttavia siellä."
"Herra Glover", ajatteli laivuri synkkänä. "Tapasin täällä eilen erään hänen tuttavansa."
"Niin, herra Gloverin", sanoi vanha rouva huomattavalla äänenpainolla.
"Hän on hyvin komea mies. Eikö totta?"
"Erinomaisen", vastasi laivuri välinpitämättömästi.
"Tytön takia tekisi hän vaikka mitä", jatkoi tunteellinen äiti. "On oikein liikuttavaa nähdä miten hän huolehtii hänestä."
"No, menevätkö he piankin naimisiin?" kysyi laivuri kyllä tietäen kysymyksensä olevan tungettelevan, mutta voimatta hillitä uteliaisuuttaan.
"Kun mieheni on löytynyt", sanoi vanha rouva ja pudisti päätään surullisena. "Tyttäreni ei ennen ole suostunut menemään."
Laivuri keikutteli tuolillaan, laski teekupit kädestään pöydälle ja alkoi tuumia kuulemaansa asiaa. Ensin käsitti hän kaikki halpamaiseksi loukkaukseksi itseään ja vaivojaan kohtaan, mutta tuskin oli tämä ajatus saanut vallan hänessä, kun hän unohti sen kelpaamattomana ja päätti miehuullisesti tehdä parhaansa etsimisessä. Tunnin istui hän vielä ja kuunteli vanhan rouvan asiatonta lörpötystä, nousi sitten ylös — Anniksesta kun ei kuulunut — otti hyvästit ja palasi "Merilokkiinsa."
VI LUKU.
Kokki huokasi helpotuksesta kuultuaan "Merilokin" purjehtivan Bymouthin kautta länsirannalle Cocklemouthiin. Samille sanoi hän kiven putoavan rinnaltaan päästessään näiltä seuduilta, ja selvästi näytti hän luottavan siihen, että ainakin osakeyhtiö uskoi hänen kertomuksensa matkastaan. Suurimman osan ajasta vietti tämä yhtiö nyt keittiössä, koska oltiin varmempia, ettei rahan ahneita kuuntelijoita siellä löytynyt. Perunoita kuorittaessa ja patoja puhdistettaessa kypsyivät aatteet kokonaisuudeksi. "Jälillä" oli merkillisen jännittävä ja siitä saatiin useita mainioita ohjauksia, vaikkakin Henryn lyijykynällä tuhrimat rivit aikaansaattivat monta päänvaivaa.