"Asia johtuu kokonaan eräästä velikullasta, jonka nimi oli kapteeni
Piggot", selitti kalastaja. "Hän oli kovin hauska veitikka ja erään
kerran oli päänsä tavallista täysinäisempänä. Silloin hän löysi
Etelä-Amerikan! Eikös se niin ollut Dan?"

"Niin kai se oli", vastasi vanha mies. "Hän luuli löytäneensä uuden maanosan", jatkoi kalastaja "ja laski laivansa erääseen lahteen, veti Suurbritannian lipun tangon nenään ja kutsui lahden nimensä mukaan Piggotin lahdeksi. Tämä pääsi ulos miehistöltä kotia saavuttua. Ja nyt jos joku täällä käyttäytyy hullumaisesti sanotaan hänen ajavan takaa Piggotin lahtea. Siinä koko juttu."

Hän alkoi uudestaan nauraa, ja Sam, joka surukseen huomasi miehen suureksi ja vahvarakenteiseksi, kääntyi ympäri ja seurasi jo mäkeä ylöspäin harppaavaa kokkia. Saavuttuaan kukkulalle katsoivat miehet taakseen; Stonepen Quay nauroi vielä.

Turvatakseen "koskemattomuuttaan" tekivät miehet ison kierroksen maallepäin. "Ennen pari penikulmaa toiselle suunnalle ennenkuin kohdata Dickiä", oli kokin tunnuslause. Puhe ei ottanut sujuakseen, ja kuivin suin ja särkevin säärin asteltiin alakuloisina tomuista tietä.

"Merilokkiin" saavuttua kello 7 pyydettiin laivalla yksinään oleva
Henry keittämään teetä.

"Missä Dick on?" kysyi Sam ikäänkuin sattumalta.

"En ole nähnyt sitten päivällisen", vastasi poika. "Luulin hänen olleen teidän seurassanne."

Sam pudisti päätään, hörppäsi teensä ja heittäytyi purjepakalle kokin viereen. Väsyneinä kävelystä ei kumpikaan liikahtanut paikaltaan ennenkuin yhdeksältä, jolloin noustiin ylös. Odottavan näköisinä vilkaistiin suunnalle, mistä Dickiä varrottiin, mutta kun ei mitään näkynyt, kiivettiin kojuihin.

Lamppu sai palaa romaania lukevan Henryn suureksi mielihyväksi. Kello löi kaupungilla kymmenen — miehet vaihtoivat levottomia katseita. Kun molemmat nyt makasivat lämpimissä vuoteissaan, muistui väkistenkin mieleen Dick; oltiin ehkä oltu liian ajattelemattomia. Puoli tuntia myöhemmin katsoi Henry yht'äkkiä ylös; jotakin pehmeää kuului pudonneen kannelle ja lähestyvän tassutellen hyttiä. Seuraavassa silmänräpäyksessä huudahti poika pyhällä hartaudella.

"Dick! Dick?!”