"Tuki suusi!" ärisi Dick vaipuen merimies-arkulleen. "Oi, Herra Jumala!
Jos joku ihminen tietäisi mitä minä olen kärsinyt!"
"Ihmettelen teitä", sanoi Henry ja heitti peitteen alastoman merimiehen hartioille. "Mihin häveliäisyytenne on joutunut Dick?"
"Jos vielä sanallakin pilkkaat, väännän niskasi nurin, kirottu irvinaama", sanoi Dick suuttuneena. "Ellei minulla häveliäisyyttä olisi, niin päivällä jo olisin laivaan saapunut. Ei yksikään syntinen ihminen voi tietää, mitä minä olen kärsinyt."
"Missä teidän vaatteenne ovat?" kysyi Henry. "Mistä helkatista minä sen tiedän", tiuskasi toinen. "Jätin ne rannalle, kun menin uimaan, ja palatessani olivat ne poissa. Olen istunut noilla kirotun kylmillä kivillä aina kello kolmesta iltapäivällä, eikä ristin sielua kulkenut ohitseni. Se oli ensi kerta, kun etsin kapteeni Gethingiä, mutta viimeinen se myöskin oli."
"Vai sellaisissa asioissa olette liikkunutkin", sanoi Henry. "Sanoinhan teille niistä seuraavan vaan ikävyyksiä."
"Olet aivan liian viisas ikäiseksesi", murisi Dick. "Samille ja kokille et puhu tästä mitään. Ymmärrätkö?"
"Miksikä ei?"
"Sentähden, että minä en tahdo sitä", sanoi Dick ärtyisesti. "Se on syy."
"Luultavasti he sen jo tietävätkin", sanoi Henry kiusottelevasti.
"Luulen Samin kuuntelevan unissaan."
Dick nousi ylös ja tarkasti varovasti molempia nukkuvia. Toistaen varoituksensa ja uhaten kauheimmilla rangaistuksilla tottelemattomuudesta meni hän omaan kojuunsa ja unohti kärsimyksensä unen helmaan.