Dick säilytti salaisuutensa koko seuraavan päivän, mutta kun hän tiistai-aamuna kannelle tultuaan huomasi vaatteensa ankkurin vieressä likaiseen sanomalehtipaperiin käärittynä, paljastui salaisuuskin. Sekä Samille että kokille kertoi hän kaikki, ja kun miehet eivät nauraneet, kuten hän kovasti oli pelännyt, nousi heidän arvonsa hänen silmissään suuresti. Kumpikaan ei edes suutaan hymyyn vetänyt, kuuntelivat vaan tahdottomina, ja heti kun Dick oli lopettanut kertomuksensa nukahtivat siihen paikkaan. Sen he muuten tekivät aina kun vaan saivat siihen tilaisuutta.
VIII LUKU.
"Merilokki" seisoi Cocklemouthissa vielä kolme päivää, jona aikana Dick, käveltyään kaksitoista penikulmaa sai Piggotin lahdesta tietoonsa kaikki, mitä tiedettiin. Tämä toinen loukkaus oli saattaa hänet vuoteen omaksi, mutta silloin juuri pälkähti hänen päähänsä muuan mainio ajatus.
"Olen tullut ajatelleeksi, Sam", sanoi hän seuraavana aamuna, "että olen ollut hyvin itsekäs. Tarkoitan tuota osakeyhtiötä. Minun olisi pitänyt yhtyä siihen."
"Voithan sen vielä tehdä", sanoi Sam.
"Niin, ajattelin näin: parempi myöhään kun ei koskaan", sanoi Dick ja kääntyi kokkiin. "Toimitan teidät kapteeni Gethingin jälille."
Kokki näytti hämmästyvän.
"Tiedän varmasti hänen asuvan eräässä paikassa, jota kutsutaan Piggotin lahdeksi", jatkoi Dick. "Jos teitä haluttaa kävellä sinne jonakuna iltapuhteena ja ottaa selvä kapteenista, saatte kaksi kultaista' mieheen. Minä puolestani tyydyn yhteen."
"Oo…", sanoi Sam ja seisoi kuin kivettyneenä moisesta julkeudesta.
"Ei! — Sehän olisi vahinko sinulle, Dick", sanoi kokki. "Emmekä me voi nauttia etuja sinun kustannuksellasi. — Ei. — Viisi puntaa ovat sinun."