"Minä en niistä huoli", sanoi Dick totisena. "Ahneuteni saakoon rangaistuksensa. Jos te kaksi menette ja otatte selvän hänestä, pidän sitä oikein rehellisenä ystävyyden merkkinä."
"No! Voimmehan siellä käydä", sanoi kokki teeskennellyllä ihastuksella.
"Dickillä on sydän oikealla paikallaan", sanoi Sam kokille. "Parasta kun menemme heti juomaan teemme."
"Anna kun puristan kättäsi, Dick", sanoi kokki kiitollisena.
"Sen tahdon minäkin tehdä", sanoi Sam ja tarttui vuorostaan Dickin kouraan. "Sinä olet oiva mies, Dick, siitä ei voi olla eri mielipidettä."
"Oikein kunnon mies", säesti kokki.
"Lähdemme heti teen jälestä, jos sinä viitsit katsoa lipun meille,
Dick", sanoi Sam.
"Lipun?" toisti Dick. "Lipun?"
"Niin, tietystikin! Suurbritannian lipun", sanoi Sam ja katseli miestä viattomalla kummastuksella. "Eihän Piggotin lahteen voi Suurbritannian liputta mennä. Etkös sitä tiedä? Kävithän siellä eilen illalla."
Sam seisoi rauhallisena ja odotti vastausta, katsellen ihmetyksellä oikein ammattipetturia — ja Dick ryntäsi hyttiin suuttuneena kuin kimalainen. Ollen luulevinaan Dickin lähteneen etsimään puheessa ollutta lippua, pisti Sam varovasti päänsä hytin ovesta ja sanoi parin uimahousujakin kelpaavan, paremman puutteessa — pilapuhe, minkä hän halusta olisi ottanut takaisin, ennenkuin tapasi Dickin päivällisellä.