Wilson tunsi rohkeutensa loppuvan ja yritti kaikin mokomin saada sanottavansa lausutuksi.
"Toivoisin teidän kohtelevan minua samalla tavalla kuin herra
Gloveriakin."
"Sen teen halusta", vastasi Annis kiireesti. Hän ei voinut estää huuliensa värisemistä, ja hänen katseensa kääntyi toisaalle.
"Olen rakastanut teitä ensi näkemästä", sanoi laivuri yht'äkkiä laukaisten.
Aivan valmistumattomana näin pikaiseen hyökkäykseen ei miss Gething tiennyt mitä vastata. Osat olivat vaihtuneet, ja punastuneena kääntyi hän toisaalle.
"Olen viettänyt päiviä käyden edestakaisin koulunne edessä, edes vilahdukseltakin nähdäkseni teidät", jatkoi Wilson. "Toisinaan olen ihmetellyt, etteivät lapset ole jo mitään huomanneet."
Miss Gethingin karmiinin punainen poski kääntyi häneen.
"Sen ne kylläkin ovat tehneet", sanoi hän. "Eräs pieni toitottaja sai seistä tunnin nurkassa oppiakseen pitämään suunsa kiinni."
"Minä en voi sitä auttaa", sanoi Wilson. "Saatte panna vaikka koko koulun nurkkaan ettekä sittenkään saa minua estetyksi rakastamasta teitä."
"Ehkä nyt käännymme ympäri", sanoi Annis kylmästi. Molemmat astuivat ajatuksissaan eikä kumpikaan puhunut sanaakaan. Vähää ennen kaupunkiin saapumista Wilson pysähtyi ja katsoi pelotta ja vakavasti tyttöä silmiin. Hän oli päättänyt ajaa asiansa loppuun, maksoi mitä maksoi. Miss Gething peräytyi ja katsoi maahan.