Portti oli auki ja Henry puolikuolleena häpeästä lennätettiin keskelle katua — ihan poikaa etsimään lähetetyn kokin nenän eteen.
"Mitä? — Henry?" sanoi kokki epäluuloisella äänellä ja vetäytyi muutaman askeleen taaksepäin. "Mitä sinä olet tehnyt?"
"Varastanut minun omenoitani", sanoi miss Dimchurch kiivaasti. "Jos hänet vielä kerran tapaan samoilla asioilla, niin katsokoon eteensä."
"Aivan oikein, rouva! Toivon ettei hän ole tehnyt mitään väkivaltaa kenellekään", sanoi kokki, voimatta käsittää nuoren ystävänsä tappiota.
Miss Dimchurch läiskähytti portin kiinni ja jätti arvoisan parin seisomaan keskelle katua. Kokki kääntyi ympäri ja kulki edellä, Henry seurasi masentuneena perässä.
"Tahdotteko omenan, kokki", sanoi jälkimäinen. "Piilotin kaikkein kauneimman juuri teille."
"En, kiitoksia."
"Ei se teitä pure."
"Ei, enkä minäkään sitä", sanoi kokki.
Jatkettiin matkaa äänettöminä. Torilla pysähtyi Henry "Valkoisen
Hevosen" edessä.