"Astukaa sisään, juomaan pullo olutta, toveri", sanoi hän sydämellisesti.
"En, kiitoksia", sanoi kokki taas. "Ei se hyödytä, Henry. — Minua sinä et niillä keinoilla petä."
"Mitä te tarkoitatte?"
"Sen sinä aivan hyvin tiedät."
"En, en todellakaan."
"Niin, minä en olisi puhumatta tätä asiaa kuudestakaan olutpullosta", sanoi kokki. "Sinä olet oppinut veijari, Henry, mutta niin olen minäkin."
"Onpa hyvä, että sanotte", sanoi Henry. "Kukaan ei sitä ilman tietäisikään."
Kokki hymyili maltillisesti, ja laivaan saavuttua jätti hän nuoren karkulaisen laivurille, selvittelemään poissaolonsa syitä niinkuin parhaiten taisi. Itse hän pojan suureksi harmiksi meni keulaan ja näytteli miss O'Brienin osaa korkkinen hengenpelastusrenkaan kappale sylissään, jota hän pieksi ja mukuloitsi ja laskesteli tuon tuostakin sekalaisia kurkkuääniä, mitkä hänen mielestään suuresti muistuttivat Henryä. Miehistö nauroi täyttä kurkkua, ja kokki sai useat kerrat uudistaa temppunsa, ennenkuin leikistä oli tarpeeksi nautittu.
X LUKU.
Ironbridgestä purjehdittiin kahden päivän perästä laiva kappaletavaralla lastattuna Stourwichiin.