"Pidän sitä rauhottavana", sanoi hän kunnioittavasti, "jos on väsynyt tai pahoilla mielin."
Vanhan miehen parran peittämälle suulle ilmestyi katkera hymy.
"Olisitpa minun poikani", sanoi hän ja pisti etusormen ja peukalon liivinsä taskuun, vetäen esiin vanhan tulitikkulaatikon, "niin tiedätkö mitä silloin tekisin?"
"Ette antaisi minun polttaa", esitti Henry.
"Jaa'a", sanoi toinen ja kääntyi mennäkseen.
"Miten vanha olitte te alkaessanne polttaa?" kysyi poika.
"Suunnilleen sinun ikäisesi", vastasi vanha mies ajattelevana, "mutta minä olin paljoa pitempi sinua. Tuollaisen pienen varpusraukan kuin sinä olet, ei pitäisi laisinkaan polttaa."
Henry hymyili väkinäisesti tuumien viiden punnan tulevan katkerien loukkausten korvaukseksi.
"Ettekö polta piipullista?" kysyi hän ja ojensi ukolle korean tupakkakartuusin.
"Kirottu penikka!" ärjäsi mies suuttuneena. "Kun minä haluan sinun tupakkaasi, annan siitä tiedon kysymättäsikin."