"Missä koulussa?" Poika nauroi.
"Eihän niitä teille kannata selittää, kun ette kerran paikkoja tunne", sanoi hän huolettomasti. "Onpahan joku tyttökoulu."
"Eräs tuttavistani on kerran asunut siellä", sanoi toinen hitaasti ja varovasti. "Mikäs tytön nimi on?"
"Sen olen unohtanut", sanoi poika ja haukotteli.
Keskustelu katkesi ja molemmat jäivät katselemaan viimeisiä meren rannalta kotiin kiirehtiviä lapsia. Aurinko oli laskenut ja ilma tuntui viileältä.
"Nyt pitää minun lähteä kotiin", sanoi mies ja nousi seisomaan. "Hyvää yötä, poikaseni."
"Hyvää yötä, herra."
Henry seurasi vierasta, kunnes tämä poikkesi likaiseen talorähjään ja katosi näkyvistä. Otettuaan tarkan selvän mökin asemasta ja ulkomuodosta hiipi hän hiljaa paikalta.
Päästyään Stourwichiin ryntäsi hän kuunarin kannelle ja törmäsi kokin selkään. Ennenkuin tämä vielä ehti kääntyä ympäri syleili hän jo Samin lihavaa vatsaa ja koetti turhaan saada miestä tanssimaan kanssaan.
"Hulluhan se on", sanoi Sam ja työnsi pojan luotaan. "Voitko pahoin, penikka."