"Mikä Herran nimessä kokkia vaivaa?" huudahti laivuri ja miehet pysähtyivät työssään.
Kokki oli pitkällä harppauksella kannella, ryntäsi laivurin luokse ja kuiskasi jotakin.
"Mitä?"
Kokki painoi kädellään rintaansa ja koetti vetää henkeään.
"Kap — teeni Gething", änkytti hän lopulta kovalla ponnistuksella saatuaan ilmaa keuhkoihinsa "Nurkassa…"
Melkein yhtä liikutettuna kuin kokkikin, hyppäsi laivuri maalle, veti kokin mukaansa ja läksi juoksemaan laituria.
"Sinä luultavasti erehdyit", sanoi laivuri, miesten kadulle saavuttua.
"Elä juokse… saamme vaan kokoon suuren väkijoukon."
"No, ellei se ollut hän, oli se hänen kaksoisveljensä", vastasi kokki.
"Kas, tuolla hän on! Tuolla on mies."
Hän osoitti Henryn eilistä tuttavaa, joka hiljaa ja moitteettomasti kädet taskuissa astuskeli toisella puolen katua.
"Käänny takaisin", sanoi laivuri kiireesti, "ja voit vaikka juosta hiukan, niin nuo ammottelevat marakatit seuraavat sinua."