Kokki totteli, ja kun katsojat huomasivat hänen olevan hullunkurisimman noista kahdesta sekä odottivat hänen tekevän jotakin naurettavaa, ryntäsivät kaikki joukolla hänen jälessään. Laivuri meni yli kadun ja alkoi seurata saalistaan.
Päästyään miehen sivulle kääntyi hän ympäri ja teki tarkastuksiansa, välittämättä mitään kohteliaisuudesta. Yhdenmuotoisuus oli hämmästyttävä; muutaman sekunnin tuumi laivuri mitä hänen nyt olisi tehtävä. Yht'äkkiä astui hän vanhan miehen sivulle. "Hyvää huomenta", sanoi hän ystävällisesti. "Hyvää huomenta", vastasi vanha mies ja pysähtyi.
"Olen tässä vähän pinteessä", sanoi laivuri naurahtaen. "Olisi terveisiä eräälle miehelle tässä kaupungissa, vaan en tiedä hänen osotettaan. Ehkäpä te voisitte auttaa minua?"
"Mikä hänen nimensä on?" kysyi toinen. "Kapteeni Gething." Vanhus vavahti ja vaaleni. "En ole koskaan kuullut sen nimistä", sanoi hän vaivaloisesti ja aikoi jatkaa matkaansa.
"Ei kukaan muukaan tunnu tuntevan häntä", sanoi laivuri ja seurasi, miestä, "siinä se vaikeus juuri onkin."
Hän odotti vastausta, mutta sitä ei kuulunut. Vanha mies astui kiireesti, päättävä ilme kasvoillaan.
"Kuuluu piilottelevan", jatkoi laivuri. "Jos joskus sattuisitte tapaamaan hänet, voitte samalla kertoa hänen vaimonsa ja tyttärensä odottaneen tietoja häneltä viisi pitkää vuotta, ja että hän aivan turhan tähden on levoton. Mies, jota hän löi, on terve ja raitis kuin pukki. Hyvästi."
Vanha mies pysähtyi, tarttui ojennettuun käteen ja hengitti vaivalloisesti.
"Sanonko hänelle… miehen siis elävän?" kysyi hän vapisevalla äänellä.
"Aivan niin", vastasi laivuri ystävällisesti, ja huomattuaan toisen kasvojeneleet kääntyi hän poispäin. Hetkisen seisoivat molemmat äänettöminä.