"Jos minä vien teidät kotiin, tulee Annis vaimokseni", sanoi laivuri vihdoin ja laski kätensä vanhuksen olkapäälle. Tämä kääntyi ympäri ja seurasi laivuria sanaakaan sanomatta.
Hitaasti kuljettiin satamaa kohden, nuorempi mies puhui, vanhempi kuunteli. Sähkölennätinaseman edessä pysähtyi laivuri yht'äkkiä.
"Mitäs jos lähettäisimme sähkösanoman?" kysyi hän.
"Se sopii", sanoi vanha mies innostuneena, "sopii mainiosti."
Tarkkaavana katseli hän, miten laivuri repi kappaleiksi toisen konseptin toisensa jälkeen ja kasteli lyijykynää suussaan, saadakseen ajatuksensa paremmin juoksemaan. Kun viides paperilappu rypistyneenä lensi nurkkaan näytti laivuri suuttuvan; ikäänkuin puolustuksekseen hän sanoi:
"Lempo vieköön! Enpä totisesti tiedä miten kirjottaisin. Katsokaas, pelkään sen tulevan liian äkkiarvaamatta."
"Aivan oikein", sanoi toinen.
Samassa ilmestyi laivurin kasvoille voitonylpeä hymyily. Hän kumartui uudestaan pöydän ylitse ja raaputti kiireesti sähkösanoman.
"Onko se valmis nyt?" kysyi Gething ja huokasi helpotuksesta.
"Mitäs tuumitte?" sanoi laivuri. "Isänne lähettää teille sydämelliset terveiset."