Vasta kuullessaan vaimonsa askaroivan kyökissä, muuttuivat hänen tuimat kasvonpiirteensä ja hän alkoi ajatella tätä asiaa puolelta toiselle, koittaen saada valoa tähän pimeään juttuun.
"Jenkins!" huudahti hän yht'äkkiä. "Jenkins ja rouva Cluffins. Ja minä kun aioin kertoa Cluffinssille hänen vaimonsa kirjeenvaihdosta. Luultavasti mies taitaakin ulkoa joka lapun."
ERÄS AAVEHISTORIA
Kaunis kesäpäivän aurinko paistaa helotteli täydellä terällään ja heikot tuulen hengähdykset kulettivat kuunaria tuskin kolmen solmun nopeudella.
Siellä täällä kiilsi joku valkea purje taivaanrannalla ja suuri kalalokki kierteli hitaasti leijaillen laivaa.
Kannella ei näkynyt elävää olentoa, joka olisi saattanut kuulla laivurin ja perämiehen välistä keskustelua tottelemattomuushengestä, jota viime aikoina oli huomattu miehistössä.
"Paljasta kiusaa se vaan on, on tottavieköön", sanoi laivuri, vanhanpuoleinen harmaapartainen mies.
"On niin", myönsi perämies.
"Ette usko mitä siihen aikaan syötiin, kun minä olin laivapoikana", jatkoi laivuri. "Ette usko vaikkapa vannoisin raamatun kautta."
"Ne ovat nyt vaativampia."