"Varpusraukka", sanoi hän surkutellen ja katseli, ympärilleen. Hitaasti asteli hän peräkannelle ja pudisti päätään, mutta vilkaistuaan perän taakse, pelästyi hän, päästi tahtomattaan huudon ja hieroi silmiään. Laivavene oli myöskin kadonnut.
"Mitä?" kysyivät molemmat merimiehet, kun kokki törmäsi kanssiin ja ilmoitti uutisen. "Jos se on poissa, niin se on poissa."
"Eiköhän liene parasta mennä ilmoittamaan asia laivurille?" sanoi kokki.
"Anna hänen itse ottaa selvä asioistaan", sanoi Jem ja kehräsi tyytyväisenä, kuin kissa pahnassaan. "Vene on hänen. Hyvää yötä!"
"Ja uuden siitä vaan saamme", sanoi Dobbs haukotellen. "Elä tuskittele asioista, jotka sinuun eivät koske, kokki."
Kokki tyytyi neuvoon ja tehtyään muutamia yövalmistuksia, sammutti hän lampun ja hyppäsi kojuunsa. Vaan samassa päästi hän pahan parahduksen, heilautti itsensä taas lattialle, haparoitsi tulitikkuja ja sytytti lampun uudestaan. Minuutti senjälkeen, herätti hän julmistuneet ystävänsä kolmannen kerran.
"Jätä rauhaan minut, kokki", sähisi Dobbs.
"Ellet sinä nylje häntä, teen sen minä", kirkui Jem ja koetti ylettyä nyrkillään kokkiin.
"Pään alukseeni oli nuppineulalla kiinnitetty kirje", sanoi kokki vapisevalla äänellä ja piteli likaista paperipalasta lampun edessä.
"Mitä se meille kuuluu", sanoi Jem. "Tuki turpasi! Kuuletko sinä."