Joen vastausta ei eroittanut, vaikka laivuri höristeli korviaan.
"Kuka se on, joka koiralle kostaa", kysyi hän ja astui ylös kannelle, koiran jolla näytti olevan syytä varovaisuuteen, seuraten kintereillään.
"Se olen minä, sir", vastasi Joe Batts, jonka sääressä olevaa suurta haavaa kokki pesi vedellä ja saippualla. "Koira saa vaan purra yhden kerran, mutta Rup on nyt jo purrut kaksi kertaa tällä viikolla."
"Maanantaina puri se minua", sanoi matruusi, joka ennenkin oli puhunut.
"Nyt on sen tuomio langennut."
"Tukkikaa kitanne", ärjyi laivuri vihoissaan. "Luulet kai olevasi täysioppinut lakimies, Sam Clark. Mutta minä sanon sinulle, että koiralla on oikeus purra, miten monta kertaa tahansa, kun ei se vaan pure samaa henkilöä kahta kertaa."
"Minä en tosiaankaan ole koskaan kuullut sitä niin tulkittavan", vastasi Sam, hiukan hämillään.
"Se on viisain koira maailmassa", sanoi laivuri, hellästi silittäen koiraansa, "ja lakipykälät se kyllä tuntee. Olen varma, ettei se toista kertaa purisi ketään teistä."
"Mutta entäs niitä, joita se vielä ei ole purrut?" kysyi pelästyen kokki.
"Älä valittele, ennenkuin mitään on tapahtunutkaan", neuvoi laivuri.
"Ellet sinä ärsytä sitä, ei se myöskään sinuun koske."
Hän meni takaisin kajuuttaan, jatkamaan päivällistään ja koira katosi hänen mukanaan.