"Ooh! Minä olen niin pahoillani", sanoi rouva Fillson.
"Sitä ette suinkaan ole", sanoi rouva Bunnett terävästi. "Ehdollanne sen teitte."
"No, no, no…", yrittivät molemmat miehet heikolla äänellä.
"Minun mieheni tietysti vaan istuu ja katselee rauhassa, kun minua häväistään", sanoi rouva Bunnett ja nousi suuttuneena tuoliltaan.
"Ja minun mieheni hörppii teetään, välittämättä, jos minua syytetäänkin valehtelemisesta", sanoi rouva Fillson ja loi harmistuneen katseen perämieheen.
"Jos sinä luulet, että minä makaan samassa hytissä tuon naisen kanssa, George, niin suuresti erehdyt", sanoi rouva Bunnett pelottavalla äänellä. "Ennen olen vaikka lattialla."
"Ja minä makaan ennen vaikka romuraudoilla", sanoi rouva Fillson ja vilkasi vihollisensa luisevia ruumiinmuotoja.
"No, sitten makaamme me perämiehen kanssa siellä", sanoi laivuri. "Sinä saat perämiehen kojun ja rouva Fillson makaa kajuutan sohvalla. Ei suinkaan teillä ole mitään sitä vastaan, George?"
"Ei, Georgella ei tietystikään ole mihinkään mitään vastaan", huudahti rouva Fillson. "George myöntyy kaikkeen, kun on kysymys hänen vaimostaan."
"Jos sinä hiukankin olisit miesmäinen, George", ähkyi rouva Bunnett, "et noin antaisi loukata minua."