"Vai niin, todellakin", sanoi perämies — ja hänen vaimonsa suoristi yht'äkkiä selkänsä.
Molemmat sotaakäyvät voimat katselivat toisiaan kiukkuisin katsein ja ponnistivat ajatuksiaan uusien loukkauspuheiden keksimiseen.
"Syötte kuin sika", jatkoi laivuri.
Perämies ajatteli niin kauan musertavaa vastausta, että hänen vaimonsa kadotti kärsivällisyytensä ja hypähti purppuranpunaisena seisomaan.
"Kuinka rohkenette puhua siten minun miehelleni?" huusi hän. "George, tule heti kannelle!"
"En minä välitä hänen puheistaan", sanoi perämies, joka juuri oli alottanut päivällisensä.
"Tule heti!" sanoi hänen vaimonsa ja työnsi pois lautasen.
Perämies nousi huoaten, huomasi kauhistuksen ja osaanoton välähdyksen laivurin silmissä, mutta vastasi siihen samanlaisella, täynnä voimatonta raivoa.
"Käyttäkää suurempaa veistä, kapteeni", sanoi hän häijysti. "Tuon pienen raukan voitte jonakuna kauniina päivänä niellä vatsaanne."
Kysymyksessä oleva ase nyrkkiin puserretussa kädessään kääntyi laivuri ja tirkisteli miestä, kivettyneenä hämmästyksestä.