Päällysmiehensä käskystä istuutui hän hiukan hämillään sohvalle, vaan hymyili samassa, nähdessään tämän laskevan pöydälle pullon ja kaksi lasia.
"Maljasi George", sanoi laivuri.
"Kiitän nöyrimmästi, kapteeni", vastasi George ja kieritteli whiskyä suussaan, ennen kuin nielasi sen alas. Sitten huokasi hän syvään ja suuri päänsä vaipui rinnoilleen.
"Ihmishengen pelastus ei oikein näy huvittavan sinua, George", sanoi laivuri. "Pidän suuresti häveliäisyydestä, mutta sinä menet jo liiallisuuksiin."
"Ei se ole häveliäisyyttä, eikä kainoutta, sir", sanoi George, "vaan se on se portteretti. Kun ajattelen sitä käy kylmä väristys selässäni."
"Minä antaisin palttua koko kuvalle sinun asemassasi", sanoi laivuri ystävällisesti. "Ulkomuoto ei tässä maailmassa ole suurin asia."
"En sitä niin tarkoittanutkaan", sanoi George, näyttäen loukkaantuneelta. "Ulkomuotoni on kyllä hyvä minulle. Sitäpaitsi juuri se onkin nyt saattanut minut pinteeseen."
"Hiukan whiskyä vielä, George", sanoi laivuri, kasvavalla uteliaisuudella. "Minä en tahdo sekaantua sinun asioihisi, kaukana siitä. Mutta kun nyt kerran olen kapteenisi, on minun velvollisuuteni ojentaa auttava käsi jos suinkin mahdollista."
"Kiitoksia, kapteeni! Maailma todellakin olisi toisenlainen, jos kaikki ihmiset olisivat teidän kaltaisianne", sanoi George, tullen tunteelliseksi tuoksuavan juoman hajusta. "Jos tuo sanomalehti kuvineen tulee erään vissin henkilön käsiin, olen minä hukassa."
"Et, jos minä vaan jotain voin asian eduksi tehdä, George", sanoi laivuri vakuuttavasti. "Mutta mitä tarkoitat hukassa olemisella?"