Merimies laski lasinsa pöydälle ja muodosteli huulillaan joitakin sanoja.
"Mitä?" kysyi laivuri.
Toinen uudisti temppunsa, mutta laivuri ei päässyt ensi kertaa viisaammaksi. Sen hän vaan sai selville, että kysymyksessä oleva lause käsitti kaksi sanaa.
"Voit mainiosti puhua kovemminkin", sanoi hän kärsimättömästi.
"Kahdesti naimisissa", sanoi George kuiskaten.
"Sinä?"
George nyökkäsi. "Ja jos ensimäinen vaimoni saa käsiinsä tuon sanomalehden ja näkee kuvain nimineen, olen ikuisesti onneton. Kaunis palkkio ihmishengen pelastuksesta! Seitsemän vuotta kuritushuonetta!"
"Ihmettelen sinua, George", sanoi laivuri ankarasti. "Niin kiltti vaimo kuin sinulla on."
"Numero toista en voikaan valittaa", murisi George. "Mutta numero ensimäinen ei sopinut minulle. Jätin hänet jo kahdeksan vuotta sitten. — Oikea verenimijä koko ihminen! — Tein ensin matkan Austraaliaan hiukan unohtaakseni hänet ja senjälkeen en ole tavannut häntä koskaan. Olen myyty mies, jos hän saa käsiinsä tuon sanomalehden."
"Onko hän pitkämielinen, niinkuin on tapana sanoa?" kysyi laivuri, "kostonhimoinen, tarkoitan."