"Kostonhimoinen hän ainakin on", vastasi George. "Jos hän saa minut tyrmään, seisoo hän ilosta päälaellaan!"
"Olen tekevä parhaani puolestasi", sanoi laivuri. "Älä huoli puhua kenellekään mitään koko asiasta."
"En tietystikään", vastasi George vakuuttavasti ja lisäsi nousten seisomaan, "te tietysti myöskin…"
"Voit luottaa minuun", sanoi laivuri majesteetillisellä eleellä.
* * * * *
Koko iltapäivän tuumiskeli laivuri merimiehen mutkaista asiaa, vaan kun laki monivaimoisuudesta ei ollut hänellä oikein selvillä, kysyi hän neuvoa Terveen Rohkeuden kapteenilta istuessaan illalla pelaamassa pientä "knakkia" jälkimäisen kajuutassa. Kiitos monille yhteentörmäyksille ja lastin pilaantumisille, joiden tähden oli joutunut selkkauksiin ja käräjänkäynteihin, oli tämä herrasmies saavuttanut jonkunlaisen oikeusopillisen kokemuksen, joka saattoi hänet hyvin kunnioitetuksi Thamesin laivurien keskuudessa.
Oli vaikeata Johan Henryn kapteenille keskustella merimiehen asiasta ja sentään samalla pitää antamansa vaitiololupaus. Hän siis alottikin sisäänmurtovarkaudesta, muutti sen murhayritykseksi ja tuli lopulta monivaimoisuuteen.
"Minkälainen monivaimoisuus?" kysyi prikin kapteeni.
"Hm… kaksi vaimoa", sanoi kapteeni Thomsett.
"Niin, niin", sanoi toinen. "Vaan löytyykö minkäänlaisia lieventäviä asianhaaroja, joilla voisitte vedota oikeuden hyvään sydämeen, tarkoitan?"