"Ehkäpä", sanoi hän. "Ehkäpä, mutta yhden asian kuitenkin taidan ja se on ihmisten ajatusten lukemisen."
"Vai niin! Te siis luulette saaneenne tietoonne minun ajatukseni!" sanoi Thomsett ivallisesti.
"Kyllä, hyvin helposti sittenkin, poikaseni", vastasi kapteeni Stobbs, koettaen yhä vaikkakin nähtävällä ponnistuksella pysyä rauhallisena. "Teidän tapaisianne olen nähnyt ennenkin. Erään muistan mainiosti. Neljätoista vuotta on hän nyt istunut linnassa, miesraukka. Mutta olkaa te vain levollinen, kapteeni. Salaisuutenne on hyvässä tallessa takanani."
Kapteeni Thomsett nousi tuoliltaan ja marssi edestakaisin kajuutan lattialla, vaan kapteeni Stobbs pysyi rauhallisena. Hän oli nähnyt tuonlaisia ennenkin. Pian asettui kapteeni Thomsett'kin uudestaan paikoilleen ja puolustaakseen hyvää nimeään ja arvoaan uhrasi hän Georgen asian.
"Arvasinhan sen koskeneen teitä tai jotain hyvää tuttavaanne", sanoi kapteeni Stobbs, kun uudestaan jatkettiin keskeytettyä peliä. "Ette ollenkaan voi hillitä kasvojenne ilmeitä. Ajatellessanne miesraukan vaaraa, olivat ne suoraan sanoen kauheat katsella. Se saattoi tosin minut väärille jälille, täytyy tunnustaakseni, mutta en myöskään koskaan ole nähnyt enkä tavannut niin tunteellista sydäntä kuin juuri teillä, kapteeni."
Kapteeni Thomsettin silmät kiilsivät ihastuksesta ja hän puristi rajusti ystävänsä kättä.
"Mutta ajatelkaa jos tuo nainen tulee laivaan ja iskee kyntensä George raukkaan?" sanoi hän. "Mitä silloin on tehtävä?"
"Tärkeintä on voittaa aikaa", sanoi kapteeni Stobbs. "Sovittakaa niin ettei hän tapaa Georgea."
"Ajanko hänet pois koko laivasta, jos tulee?"
"Ei, ei", vastasi lakimies. "Sanokaa miehen olevan sairaan, ettei häntä voi tavata. — — Saakeli! Nyt minä keksin!"