Hän iski leveän kouransa pöytään, jotta tärähti ja katseli laivuria loistavalla naamalla.
"Antakaa pojan maata kojussaan ja tekeytyä kuolleeksi", sanoi hän ihastuksesta vapisevalla äänellä. "Teillähän on pimeä kanssi ja ellei valkeaa oteta on siellä mahdoton ottaa selvää asiasta."
Thomsettin silmät kiilsivät kuitenkin epäilevästä ihmetyksestä.
"Eikö se käy vähän liian hätäisesti?" ihmetteli hän.
Kapteeni Stobbs räpytteli vasenta silmäänsä.
"Sai vilustuksen kylmässä vedessä", sanoi hän aivan rauhallisesti.
"Te olette todellakin mestari", sanoi Thomsett luonnollisella ihmetyksellä. "Sanon sen ja seison myös sanojeni takana: te olette ihme-ihminen. Vaan kaikin kaikitenkin on asia pidettävä salassa."
"Luottakaa minuun", sanoi merkillinen lakimies. "Jos minä kaikki tietoni puhuisin, istuisi monta nyt joella purjehtivaa ukkoa kauniisti lukkojen takana."
Kapteeni Thomsett lausui tyytyväisyytensä ja koetettuaan turhaan saada tietoonsa edes muutamienkin nimiä, erityisesti kysyenkin jo paria, vilkasi hän kelloansa, sanoi hyvää yötä ja läksi omaan laivaansa. Kapteeni Stobbs, yksin jäätyään, poltteli hetkisen piippuaan ja vetäytyi kojuunsa; ja hänen perämiehensä, joka keskustelun aikana oli turhaan yrittänyt nukkua, koetti nyt puolestaan ajatella asiasta omaa suunnitelmaa. Ennenkuin hän nukahti oli siitä jo alku valmiina ja seuraavana aamuna loisti se koko kauneudessaan hänen ajatuksissaan.
Hymyillen nousi hän kannelle, nojautui käsivarttensa varaan laivan syrjää vasten ja katseli ajattelevana kokin sanomalehden lukua kuuntelevaa Georgea.