"Eikö se ole kaunis?" kysyi mies ja katsoi vaimoonsa. "Ostin sen seuralaiseksesi yksinäisyydessäsi."
"Sinä olet liian hyvä minulle, Jem", sanoi vaimo ja tahtoen tarkastaa lintua selänpuoleltakin alkoi hän kiertää häkkiä. Mutta papukaija, sivumennen sanoen merkillisen epäluuloinen ja hermostunut olento, kiersi yhtä matkaa jättämättä rouvaa silmistään. Kierrettyään viisi kertaa suuttui se vihdoin ja päästi kovin yksinkertaisen merimies-sukkeluuden.
"Ooh! — Jem!?!" huudahti rouva Gannett.
"Se puhuu kerrassaan mainiosti", sanoi Gannett hätäisesti, "ja niin viisas kun se on."
"Katso, sehän näyttää ymmärtävän mitä sinä sanoit!" huudahti rouva
Gannett. "Katso nyt miten se on viisas."
Tilaisuutta oli mahdoton jättää käyttämättä; muutamilla häikäilemättömillä valheilla kuvaili herra Gannett papukaijalle sovittamansa luonnonlahjat.
"Et suinkaan sinä sentään usko sitä?" kysyi rouva suu selkoselällään hämmästyksestä.
"Tietysti", vastasi koneenkäyttäjä varmasti.
"Mutta miten se voisi tietää toimeni ulkona ollessani?"
"Se on hänen salaisuutensa. Moni on kylläkin koittanut päästä sen perille, mutta kenellekään se ei ole onnistunut."