Seuraavana aamuna oli hänen vihansa jo lauhtunut, mutta epäluulo kiusasi kahta tulisemmin. Syötyään aamiaista antoi hän tarkat neuvot miten vaimon oli käyttäydyttävä tullessaan iltapäivällä laivaan jäähyväisiä ottamaan ja lähti sitten Isoon Kuoviin.
Jäätyään yksin siivosi rouva Gannett huoneita, mutta päästyään lintuhäkille jäi hän katselemaan kaijaa. Hän oli huomaavinaan linnun silmissä pahanilkisen välähdyksen ja tapa millä se sulki ja aukaisi niitä, muistutti parhaiten viekasta silmäniskua.
Kun hän vielä seisoi ja katseli tätä merkillisyyttä, kolkutettiin ovelle ja sisään laahusti pieni virkeän näköinen nais-olento ja tervehti yliluonnollisella sydämellisyydellä.
"Tulin sinuakin tervehtimään ohikulkiessani", sanoi hän iloisesti, "ja ellei sinulla ole mitään vastaan lähden satamaankin jäähyväisiä ottamaan?"
Rouva Gannett, joka luuli miehensäkin olevan mielissään "esiliinasta" suostui kernaasti tarjoukseen.
"Kaunis lintu teillä", sanoi rouva Cluffins ja osotti päivänvarjollaan papukaijaa.
"Älä tee sitä!" sanoi rouva Gannett kiireesti.
"Miksikä ei?"
"Se pian sanoo jotain kauheaa."
"Puhuuko se? Minun täytyy välttämättömästi saada se sanomaan jotakin", huudahti rouva Cluffins innokkaasti.