"Enhän minä sitä usko", vastasi ystävätär, "mutta annan hänen kuitenkin luulla sen tekeväni."
"Se on hävytöntä!" sanoi rouva Cluffins ja heilutteli hurjasti päivänvarjoaan. "Tuon veroista en konsanaan ole edes kuullut. Pitäisipä minun päästä lukemaan lakia herra Gannetille — edes puoleksi tunniksi. Olen varma että hänestä tulisi toinen ihminen ennen pitkää."
Rouva Gannett koetti parhaansa mukaan rauhoittaa kiihottunutta ystävätärtänsä. Mutta kun kaikki keinot näyttivät turhilta haki hän päällysvaatteensa ja naiset läksivät ulos.
Saavuttuaan satamaan ja noustuaan Isoon Kuoviin, oli rouva Cluffins jo täydellisesti saavuttanut entisen levollisuutensa. Kierrellen ympäri höyrylaivan kantta teki hän kaikenlaisia kysymyksiä, enemmän saadakseen puhetta aikaan, kuin todellisesta uteliaisuudesta.
"Olen ajatteleva sinua joka päivä", sanoi hellästi rouva Gannett miehelleen.
"Ja minä sinua joka minuutti", vastasi tämä.
Hän huokasi ja vilkasi kiukkuisesti rouva Cluffinsia, joka naurussa suin liehakoitsi laivan nuorta alaperämiestä.
"Hän on merkillisen vilkas ja iloinen ihmisluonto", sanoi rouva
Gannett, seuraten miehensä katsetta.
"Kyllä — se pitää myöntää", vastasi herra Gannett kuivasti, kun mitään pahaa aavistamaton rouva Cluffins leikillisesti näpsähytti perämiestä päivänvarjollaan. "Ihmeellinen ystävä hän ainakin Jenkins'in kanssa näyttää olevan. Ja panempa veikkaa, etteivät he koskaan ennen ole tavanneet toisiaan."
"Lapsi raukka", sanoi rouva Cluffins juhlallisesti lähestyen puhuvia. "Älkää ollenkaan olko huolissanne, herra Gannett, minä kyllä pidän seuraa teidän kyyhkysellenne."