»Kiitos ja kunnia teille, jalo neito», vastasi Locksley, »niin omasta kuin kumppanieni puolesta. Mutta jo se seikka, että saimme teidät pelastetuksi, on itsessään kylliksi suuri palkinto. Me sinisen salon vapaat kuljeksijat teemme monta hurjaa tekoa, mutta Rowena-valtiattaren pelastus luettaneen kenties syntiemme lievitykseksi.»
Rowena kumarsi vielä kerran ja käänsi sitten hevosensa lähtöön. Mutta hänen täytyi viipyä vielä sen aikaa, kun Cedrik otti jäähyväiset, ja siten sattui, että hän ympärilleen katsoessansa huomasi de Bracyn olevan aivan lähellä. Vangittu ritari seisoi puun juurella syvissä mietteissään, käsivarret ristissä rinnalla; Rowena toivoi siis hänen huomaamattansa voivansa kulkea ohitse. Mutta de Bracy sattui kuitenkin luomaan silmänsä ylös. Häpeän puna levisi hänen kauniille kasvoillensa, kun hän huomasi neidon. Hetkisen aikaa hän näytti epäilevän, mutta astui sitten lähemmäksi, tarttui hevosen suitsiin ja laskeutui toiselle polvelleen.
»Tahtoisiko Rowena-neiti luoda silmänsä vangiksi joutuneeseen ritariin — häväistyyn soturiin?»
»Herra ritari», vastasi Rowena, »ainoastaan onnistuminen senlaatuisessa yrityksessä kuin teidän olisi ollut häpeäksi, mutta ei suinkaan hankkeen tyhjäksi meneminen.»
»Voiton pitäisi pehmentää sydämiä», virkkoi de Bracy; »pyytäisin vain Rowena-neidiltä anteeksi väkivaltaista tekoa, johon kovaonninen intohimo yllytti minut, ja lupaan, että te pian saatte kuulla de Bracyn kykenevän palvelemaan teitä jalommallakin tavalla.»
»Minä annan teille anteeksi», lausui Rowena, »niinkuin kristityn sopii...»
»Toisin sanoen», ehätti Wamba väliin, »ettei hän annakaan anteeksi.»
»Mutta koskaan en voi antaa teille anteeksi kaikkea tätä kurjuutta ja hävitystä, jonka teidän hulluutenne on aiheuttanut», jatkoi Rowena.
»Päästäkää irti kätenne neidon ohjaksista», tiuskaisi Cedrik, joka samassa tuli paikalle. »Niin totta kuin aurinko paistaa tuolla taivaalla, minun tekisi mieleni naulita sinut maahan heittopeitselläni, jollei olisi häpeällistä koskea vankiin. Mutta muistakaa se, Mauri de Bracy, kyllä nahkanne on vielä usein kirvelevä tämän konnantyönne seurauksista.»
»Hätäkö on uhata aseetonta vankia», vastasi de Bracy. »Mutta kukapa on koskaan nähnyt saksilaisessa ritarillisuuden kipinääkään.»