»Mies hoi!» huusi päällikkö. »Mitä nyt teet, hullu pappi? Käytkö tappelemaan tässä käräjäpuun juurella?»
»Tappelusta ei ole kysymys», huomautti ritari, »tämä on vain sellaista kohteliasta sananvaihtoa ystävien kesken. — Iske päälle, munkki, jos uskallat — kyllä minä otan vastaan lyöntisi, jos sinä sitten otat vastaan minun läimäykseni.»
»Tuo rautapaita suojaa päätäsi», virkkoi munkki. »Mutta katso nyt —pyllyllesi sinä menet, vaikka olisit itse Gathin Goliath vaskikypärineen.»
Munkki paljasti jäntevän käsivartensa kyynärpäähän asti ja iskien koko voimallaan läimähdytti ritarille korvapuustin, josta härkäkin olisi kaatunut kumoon. Mutta vastustaja seisoi vankkana kuin kallio. Kovasti hurrasivat kaikki ympärillä seisovat jousimiehet, sillä munkin korvapuustit olivat kuuluisat heidän keskuudessaan, ja useapa heistä oli joskus leikillä tai todenteolla saanut maistaa niiden voimaa.
»Ja nyt, pappiseni», virkkoi ritari vetäen rautakintaan kädestään, »vaikka minulla oli suoja päässäni, eipä pidä kuitenkaan mitään semmoista olla kädessäni — seiso nyt niinkuin aika mies.»
»Genam meam dedi vapulator! — minä annoin poskeni lyötäväksi», virkkoi munkki. »Ja jos saat minut liikahtamaan paikaltani, niin annanpa sinulle mielelläni juutalaisen lunnasrahat.»
Näin kerskasi harteva pappi käyden uhka-ylpeästi seisomaan. Mutta kukapa voi kiertää kohtaloansa? Ritari läimäytti korvapuustinsa semmoisella hartaudella ja voimalla, että munkki pyörähti kuperkeikkaa tantereelle katsojain suureksi huviksi. Mutta noustuaan hän ei kuitenkaan ollut suutuksissa eikä masennuksissakaan.
»Veli-veikkonen», hän vain virkkoi ritarille, »olisitpa toki voinut käyttää voimiasi vähän varovammin. Huono messunveisaaja minusta olisi tullut, jos olisit rikkonut leukaluuni; sillä sellaisesta ei ole pillinpuhaltajaksi, jonka aliset huulivärkit ovat vialla. Mutta yksi kaikki. Tuossa on käpäläni ystävyyden merkiksi, etten huoli tämän enempää vaihdella korvapuusteja sinun kanssasi, sillä siinä vaihtokaupassa minä jäisin tappiolle. Tähän loppukoon kaikki viha, —määrätkäämme nyt juutalaisen lunnaat, koska pantteri ei anna pestä pois täpliä nahastaan eikä juutalainen anna tehdä itsestään ihmistä.»
»Eipähän pappi», tokaisi Klemetti, »olekaan nyt enää yhtä varma juutalaisen kääntymisestä, kun sai itse korvansa lumpeen.»
»Huuti, senkin riiviö, mitä sinä lörpöttelet käännytyksistä? Mitä, eikö mitään asiaa pidetä enää pyhänä? Ovatko kaikki herroja eikä kukaan palvelija? — Minä olin vähän pyöräpäinen, näet veikkonen, silloin kun tältä kelpo ritarilta sain korvapuustin, muuten olisin kyllä pitänyt paikkani. Mutta virkapas vielä sananenkin siitä, niin saat nähdä, että osaan antaa yhtä hyvin kuin ottaa vastaankin.»