Sillä välin Musta ritari ja hänen oppaansa kulkivat hiljakseen sakeaa metsää myöten. Kunnon ritarimme välistä hyräili itseksensä jonkun rakastuneen trubaduurin sepittämää laulua, välistä yllytti rattoisilla kyselyillä seuralaisensa lörpöttelynhalua. Täten heidän matkatessaan laulut ja leikkipuheet vaihtelivat, ja tekisipä mieli antaa lukijallekin hiukan käsitystä siitä. Kuvailkaa siis mielessänne tätä ritaria semmoisena, joksi jo aikaisemmin olemme hänet esittäneet, jykevävartaloiseksi, pitkäsääriseksi, leveäharteiseksi ja jänteväkätiseksi. Kuvailkaa häntä ratsastamassa vahvan, mustan sotaoriin selässä, joka on ikäänkuin luotu tuollaista raskasta painoa kantamaan, niin keveästi se astui. Ritari oli kohottanut kypäränsä silmiverkon voidakseen paremmin hengittää, mutta sen alipuoli eli leukarauta oli ummessa, jottei hänen kasvojaan helposti voisi tuntea. Selvästi kuitenkin näkyivät ruskeat, päivettyneet poskipäät sekä suuret, kirkkaat, siniset silmät, jotka säihkyivät avonaisen silmikon mustan varjon alta. Uroon koko ryhti ja hahmo ilmaisi iloisuutta ja pelotonta rohkeutta — sydäntä, joka ei osaa pelätä vaaraa, vaan päinvastoin käy rohkeasti uhkaavien vaarojen kimppuun, — sydäntä, jolle vaarat ovat jokapäiväistä leipää, niinkuin ainakin miehillä, joiden virkana on sota ja seikkailut.
Narrilla oli yllään säätynsä mukainen omituinen puku, mutta äskeisten tapausten vuoksi oli hän nyt puumiekkansa tilalle vyöttänyt terävän kelpo kalvan sekä ottanut myös kilven suojakseen, ja näiden molempien aseitten käyttämisessä hän oli aika mestari, vaikka olikin viraltaan vain narri. Olihan tämä selvästi käynyt ilmi Torquilstonen valloituksessa. Wamban henkinen heikkous oli oikeastaan vain jonkinlaista maltitonta hätiköimistä, joka ei sallinut hänen kauan pysyä yhdessä paikassa eikä johdonmukaisessa ajatusten jaksossa. Mutta hänellä oli kuitenkin tarpeeksi älyä toimittaa hetkellistä työtä ja kohdallaan käsittämään jotakin hetken ajatusta. Juhtansa selässä hän alinomaa kääntelihe ja vääntelihe, milloin istuen melkein hevosen korvilla, milloin hännän juuressa; toisinaan riippuivat hänen molemmat jalkansa samalla hevosen kupeella, toisinaan hän istui takaperin häntään päin, ammotellen ja irvistellen suutansa ja tehden sen seitsemän marakatinkonstia. Suuttuipa hevonen viimein näistä ratsastajan ilveistä, niin että se lennätti hänet kauniisti pyllyilemään nurmelle; ja sekös temppu kovasti nauratti ritaria ja pakotti hänen seuralaisensa siitä lähin istumaan vakavammin satulassaan.
Tämän tutustumisemme hetkellä iloiset matkatoverimme par'aikaa vetelivät veisua, jollaista siihen aikaan erikoisesti sanottiin virelai'ksi, narrin toimiessa oikeastaan vain säestäjänä laulutaidossa vahvemmalle Mustalle ritarille. Ja tämmöinen oli heidän laulunsa:
Musta ritari.
Anna-Maija kultani, nousehan jo
Anna-Maija kultani, nousi aurinko.
Sumu jo hajoo, laulaa lintunen,
Anna-Maija, nouse jo, kultanen,
Anna-Maija kulta, jo nousta on aika;
ampujan torvi jo riemuiten raikaa;
kaiku se kiirien kumajaa.
Anna-Maija kulta, nyt nukkua et saa.
Wamba.
Tybalt, oi armas, en nousta voi,
näyt niin suloiset unonen toi,
mitä mä valveilla nauttia saan,
jota vois näihin verratakaan?
Lintuset lauluja visertäkööt,
ampujan torvet törähdelkööt;
sulommat sävelet saan minä unessa kuulla, —
mutta et minun saa sinusta uneksineen luulla.
»Sepä on soma laulu», virkkoi Wamba, kun he olivat lakanneet laulamasta, »ja kunnon opetustakin se antaa, sen vannon narrinhelyni nimessä! —Usein olen vedellyt sitä yhdessä Gurthin kanssa, joka ennen oli minun leikkitoverini, mutta nyt on Jumalansa ja isäntänsä armon kautta kohonnut vapaaksi mieheksi. Ja saimmepa me kerran selkäsaunankin siitä hyvästä, että olimme niin hartaasti laulun toimeen ryhtyneet, että makasimme vuoteella vielä kaksi tuntia päivännousun jälkeen yhä laulellen tätä laulua, puolittain valveilla, puolittain nukuksissa. Selkänahkaani vielä kirveltää siitä ajoin joka kerta, kun sen säveleen kuulen. Mutta siitä välittämättä lauloin nyt teidän huviksenne Anna-Maijan osan.»
Narri pani nyt vuorostaan uuden laulun alulle, lystikkään rallatuksen, ja nuotin opittuansa ritari rupesi säestämään.
Ritari ja Wamba.