»Mitä se Teitä hyödyttäisi, herra?» kysyi Lambourne.
»Ei mitään, herraseni», vastasi Tressilian; »saisinpahan vain nähdä sen taidon ja urheuden, jolla Te käytte yritykseen käsiksi. Minä olen matkustaja, joka etsii uljaita kahakoita ja eriskummallisia tapauksia, kuten ritarit muinoin etsivät seikkailuja ja mainetöitä.»
»No, jos Teitä haluttaa nähdä taimenta tavoiteltavan», vastasi Lambourne, »niin samapa se on minusta, kuinka moni minun taitoni näkee. Ja niin juon minä tässä yritykseni menestykseksi; ja jokainen, joka ei vastaa siihen maljaan polvillaan, on ilmetty konna, ja minä katkaisen hänen säärensä sukkanauhan kohdalta!»
Siemaus, jonka Mikael Lambourne kulautti kurkkuunsa tässä tilaisuudessa, oli jo saanut niin paljon edeltäjiä, että järki alkoi horjua valta-istuimellaan. Hän sinkautti vielä pari mieletöntä kirousta rihkamakauppiaan pään menoksi, koska tämä, kuten luonnollista olikin, ei vastannut maljaan, joka tarkoitti hänen vetonsa menettämistä.
»Haluatko Sinä ruveta tässä järkeistelemään kanssani», huusi Lambourne, »Sinä roisto, jolla ei ole älyäkään enemmän kuin hämmentyneessä silkkivyyhdessä? Taivaan nimessä, minä leikkaan Sinusta viisikymmentä kyynärää reunusnauhaa!»
Mutta kun hän yritti vetää miekkaansa tämän uljaan aikomuksen toteuttamiseksi, tarttuivat häneen juomanlaskija ja huonepalvelija ja kantoivat hänet omaan huoneeseensa, siellä nukkumaan itsensä raittiiksi jälleen.
Seurue hajosi, ja vieraat heittivät vähitellen hyvästinsä, mikä oli paljoa enemmän isännän mieleen kuin muutamien vieraiden, jotka eivät olisi lainkaan halunneet poistua hyvien juomien äärestä, koska niitä nyt oli ilmaiseksi saatavana, niinkauvan kun he jaksoivat vain istua pöydässään. Vihdoin täytyi heidänkin sentään poistua; ja lopulta he lähtivätkin, jättäen Goslingin ja Tressilianin kaksin miehin tyhjään tupaan.
»Kautta kunniani», pauhasi edellinen, »minua ihmetyttää aika tavalla, mitä huvia saattaa meidän ylimyksillämme olla siitä, että he tuhlaavat varansa kestittelyihin ja näyttelevät ravintolan isännän osaa, lähettämättä laskuansa. Niin teen minä vain harvoin, ja kun minä sen teen, kautta Pyhän Julianin, kirveltää se sydäntäni niin sanomattomasti. Jokaisen noista tyhjistä haarikoista, jotka sisarenpoikani ja hänen päihtyneet kumppaninsa ovat kumonneet kurkkuihinsa, olisi pitänyt tuottaa minulle voittoa ja ansiota, sen sijaan kun minun nyt täytyy laskea ne suoraksi tappioksi. Minä en tosiaankaan voi käsittää tuon rähinän, hulluttelun ja juopuneiden elkien ja juopuneiden riitojen ja rivojen puheiden ja jumalanpilkan ja muun tuottamaa iloa, koska kerran niissä vain menettää rahaa, eikä suinkaan ansaitse. Ja kuitenkin on moni kaunis maatila pantu likoon sellaisessa jumalattomassa menossa, ja se edistää suuresti ravintoloitsijain häviötä; sillä kuka hiidessä lähtisi juomaan 'Mustaan Karhuun' rahallaan, kun hän kerran voi täyttää makonsa ilmaiseksi sen kreivin tai tämän vapaaherran pöydässä?»
Tressilian huomasi viinin tehneen vaikutuksensa isännänkin tottuneihin aivoihin, mikä oli erittäin havaittavissa hänen mahtavista saarnoistaan juopumusta vastaan. Koska hän oli itse huolellisesti välttänyt liian ahkeraa pullon puhuttelemista, halusi hän nyt käyttää hyväkseen hetken suorasukaisuutta ja lypsää Goslingilta tarkempia tietoja Anton Fosterista ja naisesta, jonka rihkamakauppias oli nähnyt hänen talossaan; mutta hänen utelunsa johtivat vain isännän uuteen aiheeseen, pauhaamaan kauniimman sukupuolen kavaluutta vastaan, missä hän loppumattomin kääntein toi koko salomonisen viisauden omansa tueksi. Lopuksi käänsi hän moniin haukkumisiin yhtyneitten nuhteittensa kärjen juomanlaskijoihinsa ja tarjoilijoihinsa, jotka paraillaan puuhailivat kestityksen jätteiden korjaamisessa ja huoneen järjestämisessä, liittäen teon opetukseen, vaikkakaan menestys ei ollut kovin suuri, sillä hän pudotti tarjottimen ja kymmenkunnan lasia, yrittäessään näyttää, miten sellaista palvelusta suoritettiin »Kolmen Kurjen» viinituvassa, silloisessa Lontoon kuuluisimmassa kapakassa. Tämä viimeinen tapaturma palautti hänet niin paljon järkiinsä, että hän hilautui vuoteelleen, nukahti sikeästi ja heräsi aamulla uutena miehenä.
III Luku.