Mutta kirje kykeni jo sellaisenaan saamaan vielä ihmeellisempiä asioita aikaan. Se oli onnettoman Amyn puolisolleen kirjoittama kirje, missä hän selitti Cumnorista pakenemisensa syyt ja tavan, ilmoitti tulleensa Kenilworthiin hänen suojaansa etsiäkseen, mainitsi olosuhteet, jotka olivat pakottaneet hänet turvautumaan Tressilianin huoneeseen, ja rukoili samalla hartaasti häntä viipymättä hankkimaan hänelle sopivamman asunnon. Kirje päättyi mitä hellimpiin rakkaudenvakuutteluihin ja lupaukseen nöyrästi alistua hänen tahtoonsa kaikissa asioissa, mutta etenkin hänen asemaansa ja oleskelupaikkaansa koskevissa, kunhan ei häntä vain enään asetettaisi Varneyn valvonnan ja vallan alaiseksi.
Kirje putosi Leicesterin kädestä, kun hän oli päässyt sen sisällöstä täysin selville. »Ottakaa miekkani, Tressilian», sanoi hän, »ja lävistäkää sydämeni, kuten minä aijoin äsken lävistää Teidän rintanne!»
»Herra kreivi», vastasi Tressilian, »Te olette menetellyt hyvin väärin minua kohtaan; mutta ääni sisimmässäni kuiskasi minulle koko ajan, että se johtui jostakin suunnattomasta erehdyksestä.»
»Erehdyksestä tosiaankin!» virkkoi Leicester ja ojensi hänelle kirjeen; »minut on saatu uskomaan kunnian mies konnaksi ja puhtain ja parhain nainen kurjaksi petturiksi. — Sinä pojanlurjus, miksi tulee tämä kirje nyt vasta käsiini ja missä sen tuoja on näin kauvan kuhnustellut?»
»Sitä en uskalla Teille sanoa, armollinen herra», vastasi poika, siirtyen hänen ulottuviltaan; — »mutta tässähän sen kuljettaja tuleekin.»
Samassa saapui Wayland paikalle ja kertoi Leicesterin kuulustelemana nopeasti kaikki kreivittären paon seikat — ne kamalat yritykset, jotka olivat pakottaneet hänet karkaamaan — ja hänen kiihkeän halunsa päästä puolisonsa turviin niin pian kuin mahdollista — sekä viittasi Kenilworthin palvelijain todistukseen, »he kun eivät voi olla muistamatta», huomautti hän, »kuinka innokkaasti armollinen rouva tiedusteli heti linnaan tultuaan Leicesterin kreiviä.»
»Ne konnat!» huudahti Leicester; »mutta oo, pahin konna kaikista on sittenkin Varney! — ja se onneton on tälläkin hetkellä hänen vallassaan!»
»Mutta ei suinkaan hänelle vain ole, Jumalan nimessä, annettu mitään tuhokäskyjä?» kysyi Tressilian.
»Ei, ei, ei!» huudahti kreivi hätäisesti. — »Minä kyllä puhuin jotakin hulluuksissani — mutta minä peruutin sen, peruutin kokonaan, lähettämällä nopean sanansaattajan; ja hän on nyt — hänen täytyy olla nyt täydessä turvassa.»
»Niin», virkkoi Tressilian, »hänen täytyy olla nyt täydessä turvassa, ja minun täytyy olla vakuutettu hänen turvallisuudestaan. Meidän riitamme on nyt lopussa, herra kreivi; mutta nyt on ryhdyttävä ankaraan otteluun Amy Robsartin viettelijän kanssa, joka on peittänyt syyllisyytensä tuon inhoittavan Varneyn viitan alle.»