»Niinpä niin, ritari Rikhard», virkkoi Foster, »ettepä Te ottanut neuvostani vaaria. Minähän aina sanoin Teille, että se kurja juopporatti jättää Teidät pulaan juuri tärkeimmällä hetkellä. Ja kuitenkin olisin minä hankkinut Teille erään raittiin, kunnon nuorukaisen.»
»Varmaankin jonkun hidaspuheisen, pitkäpiimäisen oman veljeskuntasi jäsenen? — Kyllä me tarvitsemme vielä sitäkin väkeä, mies — Taivaan kiitos, me voimme käyttää kaikenlaisia työntekijöitä. — Aivan oikein — älä unohda pistoleitasi. — Tule nyt, niin lähdetään.»
»Mihin?» kysyi Anton.
»Kreivittären huoneeseen — ja, muista — hänen täytyy tulla mukaamme.
Sinuahan eivät pienet kirkumiset pelästyttäne?»
»Eivät, jos vain voidaan raamatun sanoilla todistaa se teko välttämättömäksi; ja kirjoitettuhan on: 'vaimot, olkaat miehillenne alamaiset.' Mutta tukevatko meitä herra kreivin käskyt, jos meidän tulisi pakko käyttää väkivaltaa?»
»Vaiti, mies! tässä on hänen sinettisormuksensa», vastasi Varney; ja kumottuaan siten liittolaisensa vastaväitteet meni hän Fosterin kanssa Hunsdonin huoneisiin, ilmoitti vartijalle aikomuksensa, näytti kuningattaren ja Leicesterin kreivin lupakirjat ja astui niin onnettoman kreivittären kammioon.
Saattaa kuvitella Amyn kauhistuksen, kun hän kuurottaisesta uinailustaan hätkähtäen näki vuoteensa vieressä Varneyn, miehen, jota hän eniten pelkäsi ja vihasi koko maailmassa. Olihan hänellä sentään edes se lohdutus, ettei hän ollut yksin, vaikka hänen olikin paljon syytä pelätä hänen juroa kumppaniansakin.
»Rouva», sanoi Varney, »tässä ei ole aikaa muodollisuuksiin. Leicesterin kreivi, täysin punnittuaan hetken vaatimukset, lähettää Teille käskynsä heti paikalla suoriutumaan meidän kanssamme paluumatkalle Cumnoriin. Katsokaa, tässä on hänen sinettisormuksensa hänen kiirehtivän ja ehdottoman tahtonsa merkiksi.»
»Sinä valehtelet!» huudahti kreivitär, »Sinä olet varastanut tuon todistuskappaleen — sillä Sinä kykenet mihin konnantyöhön tahansa, mustimmasta alhaisimpaan!»
»Minä puhun totta, rouva», vastasi Varney, »niin totta, että ellette Te nouse heti paikalla ja suoriu meitä seuraamaan, täytyy meidän pakottaa Teidät noudattamaan käskyjämme.»